Viime yönä sain luettua kirjan Hangon kirkon historiasta.
Edellä olen kertonut siitä ajasta, kun kirkkoa rakennettiin ja sen jälkeen käytiin käräjiä.
Talvisodan aikana Hankoa pommitettiin 72 kertaa ja kaupunkiin pudotettiin n. 1100 pommia. Kirkkokin sai niistä osansa. Talvisodan rauhanehtoihin kuului myös Hangon luovuttaminen Neovostoliitolle. Hankolaisilla oli 10 pv aikaa lähteä kaupungista. Kirkosta otettin talteen kaikki arvokas, kellot, urut jne. Jatkosodassa Hanko vallattiin takaisin. Silloin paljastui, että kirkkoa oli käytetty teatterina, elokuvateatterina ja klubina. Käsittämätöntä, kuin lyhyessä ajassa saa tuhottua niin paljon.
Seurakunta kokoontui korjauksien aikana mm. ortodoksikirkossa ja vapaakirkossa. Vuonna 1953 tehtiin perusteellista korjausta ja silloin mm. kirkon ulkoseinät uusittiin sellaiseksi kuin se on tänään, harmaaksi ja ankeaksi. Kirkkohan oli alunperin kaunis tiilikirkko. Ja koko ajan kinasteltiin siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten.
Tämän historiikin lukeminen on tuonut minulle mieleen sen, kuinka raadollista ihmisten ja erityisesti seurakunnan toiminta voi olla. Tiloja tarvitaan, mutta käsitys siitä, millaiset niiden tulisi olla, menee usein pahasti ristiin. Ja virheitäkin on selvästi tehty ja tulevat polvet ovat sitten saaneet edeltäjien töitä korjailla.
Niin että ystävät siellä Istanbulissa, Kolay gelsin!
PM
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Paluumuuttajien viikonloppu
Viikonloppu on tunnetusti tarkoitettu lepoon ja virkistykseen. Mitä suomalaisella pienellä paikkakunnalla siis voi tehdä?
Arkisen työn päätyttyä perjantaina, ainakin Paluumuuttaja on omasta mielestään ansainnnut lepoa ja virkistystä. Niinpä koulusta kotiin, Paluumuutajattaren herkullisista ruuista nauttimaan ja lasten iloisia tarinoita kuulemaan. Vietimme illan kotona, katselimme DVDltä Ihmemies MacGyverin seikkailuja ja saunoimme. Siinähän se ilta meni mukavasti.
Launtaina heräsimme aikaisin, sillä esikoinen lähti srkn nuorisotyöntekijä kanssa Lohjalle kerhonohjaaja kurssille jo lähes ennen auringon nousua (7.30). Me muut siinä hiljalleen heräilimme ja valmistauduimme lähtemään Russarön saarelle järjestettävälle matkalle. Ne jotka eivät tiedä, Russarö on puolustusvoimien omistama linnoitussaari Hangon edustalla. Klo 9 olimme troolisatmassa, jossa harmaa alus jo meitä odotti. Ilma oli kaunis, tuulta ei kuin nimeksi. Parkkeerasimme automme erään Fordin viereen, jolloin Paluumuuttajatar huomasi autosta nousevan herrasmiehen, joka olikin hänen luokkatoverinsa lukiosta Satakunnasta. Tapaaminen oli yllättävä ja molemmin puolin iloinen. Ystävä oli myös muuttanut muutama vuosi sitten Hankoon ja esitteli meille 4-henkisen perheensä. Maailma on pieni.
Astuimme laivaan, jossa kaikkien nimet tarkastettiin, olimmehan menossa alueelle, jonne ei joka päivä siviileitä päästetä. Matka keski puolisen tuntia, jonak jälkeen meille esiteltiin saarta ja sen historiaa. Saarelta aamuttiin mm. talvisodan alussa laukauksia kohti Neuvostoliiton silloisten merivoimien lippulaivaa, jonka nimeä en nyt muista, sillä seurauksella, että se joutui perääntymään vaurioituneena. Varuskuntaa saarella ei enää ole, mutta sitä käytetään n. 200 vrk joka vuosi erilaisiin harjoituksiin. Kävimme myös katsomassa saaren majakkaa, joka on myös Hnagon kaupungin vaakunassa. Tutustuimme muistolaattoihin ja maistelimme Sotkun munkkeja. Takaisin saavuimme klo 12. Siitä riensimmekin kotiin laittamaan murua rinnan alle.
Klo 13 alkoi museoviraston järjestämä kävelyretki, Siirtolaisten jälanjäljissä. Hangostahan lähti vuosien 1820-1930 välisenä aikana n. 250 000 siirtolaista USAhan ja Kanadaan. Näin Hanko oli Suomen satamista suurin, josta länteen lähdettiin. Hangon kautta kulki myös Venäjän juutalaisten joukko länteen, useita kymmeniätuhansia. On se lähteminen ollut tuohon aikaan kovin erilaista kuin jos nykyään lähdetään muille maille. Silloin se oli aika lopullista, vaikka Hangossa kerrotaan eräästä naisesta, joka palasi takaisin laukku täynnä rahaa ja perusti erääseen Hangon villoista majoitusliikkeen.
Tuolla retkellä olin yksin, mutta sen jälkeen PMtar saapui kuopuksen kanssa ja menimme museoon taidenäyttelyyn. Siellä oli jonkun minulle tuntemattoman maalarin öljyväritöitä. Ei hassumpia teoksia. Mieleeni jäi maalaus eräästä rabbista sekä kuva Englannin kuningattaresta.
Tämän jälkeen menimme taas kotiin lepäämään. Pojat pyöräilivät ympäri kaupunkia, itse luin kirkon historiaa käsittelevää kirjaa. Siitä vielä myöhemmin.
Illan hämärtyessä kävelin vesitornille, josta on maisemat ympäri kaupunkia. Maisemat ovat tietenkin aivan huikaisevat! Suosittelen käyntiä, jos kohdalle satutte! Tornista laskeuduin alas rantaan, jossa jo olikin syttynyt Muisnaistulet. Useita satoja ihmisiä oli kertynyt niitä katselemaan. Ja klo 22 oli vielä ilotulitus.
Turha on kai mainita, että päivän tapahtumista vai opastettu retki Siirtolaisten jalanjäljissä maksoi. (5e) Kaikki muu oli ilmaista, myös laivamatka Russarön saarelle. Kaikkiin näihin paikkoihin olisi päässyt polkupyörällä. Saariretken stamaan menimme autolla, koska emme aivan tarkkaan tienneet, missä kyseinen satama sijaitsee. Montaa muutakin olisi ollut tarjolla, mutta aika ei riittänyt.
Aamulla laittauduimme matkaan lämpimästi, sillä jumalanpalvelus oli järjestetty erääseen satamaan. Tällä kertaa jumalanpalvelus oli kaksikielinen, ruotsikisi ja suomeksi. Paikalla oli n. 50 henkeä ja aiheena oli Paavalin kirje filippiläisille sekä Martta ja Maria. Ruotsiksi kuulimme saarnan Paavalin vaiheista ja suomeksi Martasta ja Mariasta. Molemmilla saarnaajilla oli sanottavaa. Poikien kommentti naispapista oli, että hänen äänensä oli hieman "vinkuva". Muuten pojat istuivat maassa mukavasti.
Iltapäivällä Itäsatamassa oli vielä rentoa markkinatunnelmaa, jota myös kävimme ihmettelemässä. Ilma on ollut koko viikonlopun viileä, mutta aurinkoinen. Illalla pojat lähtivät vielä softaamaan. Mikäpä on syksyillä näillä keleillä metsässä vastustajaa väijymässä.
Niin, Suomea usein moititaan tylsäksi maaksi. Ja että Istanbulin jälkeen kaikki tuntuu liian helpolta ja tasaiselta. Jos minun nyt pitäisi tehdä lopullista lausuntoa Suomesta ja Hangosta, sanoisin, että ei täällä ainakaan tylsistymään pääse, toimintaa ja aktiviteettejä on runsaasti ja monenlaista.
Mielenkiintoinen maa tämä Suomi, kiva kaupunki tämä Hanko :-)
PM
Arkisen työn päätyttyä perjantaina, ainakin Paluumuuttaja on omasta mielestään ansainnnut lepoa ja virkistystä. Niinpä koulusta kotiin, Paluumuutajattaren herkullisista ruuista nauttimaan ja lasten iloisia tarinoita kuulemaan. Vietimme illan kotona, katselimme DVDltä Ihmemies MacGyverin seikkailuja ja saunoimme. Siinähän se ilta meni mukavasti.
Launtaina heräsimme aikaisin, sillä esikoinen lähti srkn nuorisotyöntekijä kanssa Lohjalle kerhonohjaaja kurssille jo lähes ennen auringon nousua (7.30). Me muut siinä hiljalleen heräilimme ja valmistauduimme lähtemään Russarön saarelle järjestettävälle matkalle. Ne jotka eivät tiedä, Russarö on puolustusvoimien omistama linnoitussaari Hangon edustalla. Klo 9 olimme troolisatmassa, jossa harmaa alus jo meitä odotti. Ilma oli kaunis, tuulta ei kuin nimeksi. Parkkeerasimme automme erään Fordin viereen, jolloin Paluumuuttajatar huomasi autosta nousevan herrasmiehen, joka olikin hänen luokkatoverinsa lukiosta Satakunnasta. Tapaaminen oli yllättävä ja molemmin puolin iloinen. Ystävä oli myös muuttanut muutama vuosi sitten Hankoon ja esitteli meille 4-henkisen perheensä. Maailma on pieni.
Astuimme laivaan, jossa kaikkien nimet tarkastettiin, olimmehan menossa alueelle, jonne ei joka päivä siviileitä päästetä. Matka keski puolisen tuntia, jonak jälkeen meille esiteltiin saarta ja sen historiaa. Saarelta aamuttiin mm. talvisodan alussa laukauksia kohti Neuvostoliiton silloisten merivoimien lippulaivaa, jonka nimeä en nyt muista, sillä seurauksella, että se joutui perääntymään vaurioituneena. Varuskuntaa saarella ei enää ole, mutta sitä käytetään n. 200 vrk joka vuosi erilaisiin harjoituksiin. Kävimme myös katsomassa saaren majakkaa, joka on myös Hnagon kaupungin vaakunassa. Tutustuimme muistolaattoihin ja maistelimme Sotkun munkkeja. Takaisin saavuimme klo 12. Siitä riensimmekin kotiin laittamaan murua rinnan alle.
Klo 13 alkoi museoviraston järjestämä kävelyretki, Siirtolaisten jälanjäljissä. Hangostahan lähti vuosien 1820-1930 välisenä aikana n. 250 000 siirtolaista USAhan ja Kanadaan. Näin Hanko oli Suomen satamista suurin, josta länteen lähdettiin. Hangon kautta kulki myös Venäjän juutalaisten joukko länteen, useita kymmeniätuhansia. On se lähteminen ollut tuohon aikaan kovin erilaista kuin jos nykyään lähdetään muille maille. Silloin se oli aika lopullista, vaikka Hangossa kerrotaan eräästä naisesta, joka palasi takaisin laukku täynnä rahaa ja perusti erääseen Hangon villoista majoitusliikkeen.
Tuolla retkellä olin yksin, mutta sen jälkeen PMtar saapui kuopuksen kanssa ja menimme museoon taidenäyttelyyn. Siellä oli jonkun minulle tuntemattoman maalarin öljyväritöitä. Ei hassumpia teoksia. Mieleeni jäi maalaus eräästä rabbista sekä kuva Englannin kuningattaresta.
Tämän jälkeen menimme taas kotiin lepäämään. Pojat pyöräilivät ympäri kaupunkia, itse luin kirkon historiaa käsittelevää kirjaa. Siitä vielä myöhemmin.
Illan hämärtyessä kävelin vesitornille, josta on maisemat ympäri kaupunkia. Maisemat ovat tietenkin aivan huikaisevat! Suosittelen käyntiä, jos kohdalle satutte! Tornista laskeuduin alas rantaan, jossa jo olikin syttynyt Muisnaistulet. Useita satoja ihmisiä oli kertynyt niitä katselemaan. Ja klo 22 oli vielä ilotulitus.
Turha on kai mainita, että päivän tapahtumista vai opastettu retki Siirtolaisten jalanjäljissä maksoi. (5e) Kaikki muu oli ilmaista, myös laivamatka Russarön saarelle. Kaikkiin näihin paikkoihin olisi päässyt polkupyörällä. Saariretken stamaan menimme autolla, koska emme aivan tarkkaan tienneet, missä kyseinen satama sijaitsee. Montaa muutakin olisi ollut tarjolla, mutta aika ei riittänyt.
Aamulla laittauduimme matkaan lämpimästi, sillä jumalanpalvelus oli järjestetty erääseen satamaan. Tällä kertaa jumalanpalvelus oli kaksikielinen, ruotsikisi ja suomeksi. Paikalla oli n. 50 henkeä ja aiheena oli Paavalin kirje filippiläisille sekä Martta ja Maria. Ruotsiksi kuulimme saarnan Paavalin vaiheista ja suomeksi Martasta ja Mariasta. Molemmilla saarnaajilla oli sanottavaa. Poikien kommentti naispapista oli, että hänen äänensä oli hieman "vinkuva". Muuten pojat istuivat maassa mukavasti.
Iltapäivällä Itäsatamassa oli vielä rentoa markkinatunnelmaa, jota myös kävimme ihmettelemässä. Ilma on ollut koko viikonlopun viileä, mutta aurinkoinen. Illalla pojat lähtivät vielä softaamaan. Mikäpä on syksyillä näillä keleillä metsässä vastustajaa väijymässä.
Niin, Suomea usein moititaan tylsäksi maaksi. Ja että Istanbulin jälkeen kaikki tuntuu liian helpolta ja tasaiselta. Jos minun nyt pitäisi tehdä lopullista lausuntoa Suomesta ja Hangosta, sanoisin, että ei täällä ainakaan tylsistymään pääse, toimintaa ja aktiviteettejä on runsaasti ja monenlaista.
Mielenkiintoinen maa tämä Suomi, kiva kaupunki tämä Hanko :-)
PM
maanantai 25. elokuuta 2008
Kaunis Hanko
Kävimme tuossa Paluumuuttajattaren kanssa kävelyllä. Nyt jos olisin ruuneperi, kirjoittaisn runon sanoin ylistyksen Hangon luonnon ihmeellisestä kauneudesta. Mutta koska en ole, saatte tyytyä suoraan proosaan, jossa totean, että kyllä on Hanko kaunis! Ai, alanko jo toistaa itseäni? Mutta minkä sille voi, että Suomen luonto on kaunis, ihmeellinen, puhdas, raikas, mahtava, upea... Suosittelen jokaiselle käyntiä Hangossa. Turha lähteä etelämmäksi, etelä on täällä.
Kiitos Mikolle kommentista! Kyllä kyllä kiinnostaa teidän lähtö! Laita tulemaan tunnukset, jotta päästään kuulemaan tunnelmia. Vai lähteekö se siitä, että vierailen sivuillanne ja sitten teen hakemuksen, niin kai...
Mari kyseli syistä tulla juuri nyt Suomeen. Lähtiessämme muualle, ajattelimme, että paluu on silloin, kun poikien elämä sitä vaatii. Ja nyt tulimme tilanteeseen, jossa esikoisemme oli aloittamassa viimeistä luokkaansa peruskoulussa. Näin hän siis saa Suomen peruskoulusta päästötodistuksen. Kyllä elämä olisi jatkunut ilman sitäkin, mutta tässä oli taite kohta, jonka kohdalla valitsimme Suomen. Poikien koulu oli siis ensisijainen syy, niin ainakin selitämme muille ja itsellemme... Joskus on vaikea tietää (tunnistaa) edes omista motiiveistaan, saati sitten muiden. Itse olen huomannut myös sellaisen, ainakin sivujuonteeen, että omat vanhempani vanhenevat :-) ja jotenkin tuli mieleeni, että vielä haluaisin jakaa elämää ja ajatuksia heidän kanssaan. Niin, että tänään iloitsenkin siitä, että vanhempani ovat tulossa huomenna käymään. Anoppi ja appiukko jo kävivätkin viime viikolla. Poikienkin on tärkeää oppia tuntemaan omia sukulaisiaan ja samalla siis juuriaan. Niin, jos emme nyt olisi tulleet, luulen, että poikien side Suomeen olisi tullut vieläkin ohkaisemmaksi.
Pojat tuntuvat viihtyvän Suomessa ja Hangossa, vaikka esikoinen totesikin, viikon kaupungissa olon jälkeen, että nyt on oltu riittävästi Hangossa, lähdetään käymään muualla. (lähinnä halusi lähteä sukulaisten tai kavereiden kanssa jonnekin softaamaan...)
Kodin etsintä
Etsimme edelleen kotia. Siis sellaista, johon voisi ottaa lainan pankista. Olisi niin mukava olla 200 000 euroa velkaa pankille ja sitten huokailla sitä, kuinka sen saisi maksettua.
Olemme tehneet tarjouksen eräästä talosta. Pyyntihinta oli 250 t. Me tarjosimme siitä 203 t, johon myyjä vastasi 235 t. Saimme luettavaksi myös 15 sivuisen kuntoraportin, joka kauhistutti remontin määrällä, jota kyseiseen taloon pitäsi tehdä. Toisaalta tontti on kiva. Toinen ehdokas on uudempi ja hintavampi 269 t, mutta tontti ei ainakaan näin alkuun sykähdytä ja siitä pitäsi maksaa tonttivuokraa n. 700e/vuosi. Kauhee vuokra :-(
Tästä asiasta voin toivottavasti joskus kertoa lisää positiivisia uutisia!
Hinnat Suomessa
Anne kyseli rahan riittämisestä. Siihen on vielä aikaista vastata, mutta paluumuuttajattaren mukaan toiset tuotteet ovat kalliimpia Suomessa, toiset Istanbulissa. Arvelisin siis, että kustannukset keskimäärin samanlaiset. Tästäkin lisää myöhemmin, kunhan kokemusta karttuu.
Nyt lähden pitämään iltahartautta lasten ja paluumuttajattaren kanssa. Mukavaa, että tapa, jonka opimme Istanbulissa, jatkuu myös täällä Suomen Hangossa!
Voikaa hyvin!
PM
Kiitos Mikolle kommentista! Kyllä kyllä kiinnostaa teidän lähtö! Laita tulemaan tunnukset, jotta päästään kuulemaan tunnelmia. Vai lähteekö se siitä, että vierailen sivuillanne ja sitten teen hakemuksen, niin kai...
Mari kyseli syistä tulla juuri nyt Suomeen. Lähtiessämme muualle, ajattelimme, että paluu on silloin, kun poikien elämä sitä vaatii. Ja nyt tulimme tilanteeseen, jossa esikoisemme oli aloittamassa viimeistä luokkaansa peruskoulussa. Näin hän siis saa Suomen peruskoulusta päästötodistuksen. Kyllä elämä olisi jatkunut ilman sitäkin, mutta tässä oli taite kohta, jonka kohdalla valitsimme Suomen. Poikien koulu oli siis ensisijainen syy, niin ainakin selitämme muille ja itsellemme... Joskus on vaikea tietää (tunnistaa) edes omista motiiveistaan, saati sitten muiden. Itse olen huomannut myös sellaisen, ainakin sivujuonteeen, että omat vanhempani vanhenevat :-) ja jotenkin tuli mieleeni, että vielä haluaisin jakaa elämää ja ajatuksia heidän kanssaan. Niin, että tänään iloitsenkin siitä, että vanhempani ovat tulossa huomenna käymään. Anoppi ja appiukko jo kävivätkin viime viikolla. Poikienkin on tärkeää oppia tuntemaan omia sukulaisiaan ja samalla siis juuriaan. Niin, jos emme nyt olisi tulleet, luulen, että poikien side Suomeen olisi tullut vieläkin ohkaisemmaksi.
Pojat tuntuvat viihtyvän Suomessa ja Hangossa, vaikka esikoinen totesikin, viikon kaupungissa olon jälkeen, että nyt on oltu riittävästi Hangossa, lähdetään käymään muualla. (lähinnä halusi lähteä sukulaisten tai kavereiden kanssa jonnekin softaamaan...)
Kodin etsintä
Etsimme edelleen kotia. Siis sellaista, johon voisi ottaa lainan pankista. Olisi niin mukava olla 200 000 euroa velkaa pankille ja sitten huokailla sitä, kuinka sen saisi maksettua.
Olemme tehneet tarjouksen eräästä talosta. Pyyntihinta oli 250 t. Me tarjosimme siitä 203 t, johon myyjä vastasi 235 t. Saimme luettavaksi myös 15 sivuisen kuntoraportin, joka kauhistutti remontin määrällä, jota kyseiseen taloon pitäsi tehdä. Toisaalta tontti on kiva. Toinen ehdokas on uudempi ja hintavampi 269 t, mutta tontti ei ainakaan näin alkuun sykähdytä ja siitä pitäsi maksaa tonttivuokraa n. 700e/vuosi. Kauhee vuokra :-(
Tästä asiasta voin toivottavasti joskus kertoa lisää positiivisia uutisia!
Hinnat Suomessa
Anne kyseli rahan riittämisestä. Siihen on vielä aikaista vastata, mutta paluumuuttajattaren mukaan toiset tuotteet ovat kalliimpia Suomessa, toiset Istanbulissa. Arvelisin siis, että kustannukset keskimäärin samanlaiset. Tästäkin lisää myöhemmin, kunhan kokemusta karttuu.
Nyt lähden pitämään iltahartautta lasten ja paluumuttajattaren kanssa. Mukavaa, että tapa, jonka opimme Istanbulissa, jatkuu myös täällä Suomen Hangossa!
Voikaa hyvin!
PM
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Paikan löytyminen
Kiitos Karille, Annelle ja Marille kommenteista!
Olemme asuneet Hangossa jo kaksi viikkoa, ja vasta nyt ehdimme ensimmäiseen jumalanpalvelukseen. Hangossa on upea kirkko, joka on rakennettu 1800-luvulla. Olen lueskellut kirkon rakentamiseen liittyneitä vaiheita. Hangon silloiset johtomiehet näkivät kirkon tarpeelliseksi ja osa suostui maksamaan kirkon rakentamista jopa omilla varoillaan. Rakentaminen ei ollut helppoa, sillä urakoitsija teki konkurssin. Lopulta rakentaminen taas jatkui ja saatiin päätökseen. Muutama kuukausi juhlajumalanpalveluksen jälkeen alkoi rakentamisen epäselvyyksien selvittely, joka kesti useita vuosia ja sitä selviteltiin hovioikedessa asti. Kyse oli siitä, kuka maksoi ja mitä ja kenellä oli saatavia ja kuinka paljon. Tuli mieleen kirkkohanke Istanbulissa... Ystävät hyvät, ei mitään uutta auringon alla. Ja kun kirkko oli valmis, alkoi sen korjaaminen ja huoltaminen. Nyt olen vasta 1. maailmansodan ajassa. Venäläisten vuokrausaika taitaa olla myös mielenkiintoinen... Siitä myöhemmin.
Mutta olimme siis jumalanpalveluksessa. Kirkkoon mahtuu n. 325 kuulijaa. Meidän lisäksi paikalla oli yksi pariskunta sekä muutama yksittäinen ihminen. Ehkä siis n. 10, kun meidän perheestä tuli viisi. Ehtoollisen aikana kirkossa käväisi jokin turistiryhmä. Tuntuuko tutulta Istanbulissa?
Kirkkoherran kanssa juttelimme messun jälkeen. Sanoi ehdottaneensa piispalle, että jos voisi joskus jättää jumalanpalveluksen pitämättä, kun on niin vähän kävijöitä. Piispa oli sanonut, ettei se ole mahdollista. Olisin samoilla linjoilla piispan kanssa, jumalanpalvelus tulee tarjota seurakunnalle joka sunnuntai. Eläköön kirkkolaki! Messu oli hengellisesti ravitseva ja saarnakin antoi ajattelemisen aihetta.
Minulla on paljon menoja viikonloppuisin, kun vierailen seurakunnissa. Se vähentää vierailujani ainakin nyt syksyllä Hangon seurakunnan messussa.
Viime viikolla soittelin nuorisotyöntekijälle. Hän kertoi, ettei hänen Hangossa olo aikanaan kukaan ole vielä tullut omatoimisesti kyselemään srk:n toiminnasta. Tosin hän on ollut virassa vasta reilun puolivuotta. Mutta poijille tuntuisi olevan toimintaa luvassa, raamattupiiriä ja muuta perinteistä srkn toimintaa. Vanhin pojista lähtenee kerhonvetäjä kurssille ja nuoremmat sitten menee niihin kerhoihin.
Kasotaan nyt, kuinka löydämme paikkamme seurakunnassa.
Olemme asuneet Hangossa jo kaksi viikkoa, ja vasta nyt ehdimme ensimmäiseen jumalanpalvelukseen. Hangossa on upea kirkko, joka on rakennettu 1800-luvulla. Olen lueskellut kirkon rakentamiseen liittyneitä vaiheita. Hangon silloiset johtomiehet näkivät kirkon tarpeelliseksi ja osa suostui maksamaan kirkon rakentamista jopa omilla varoillaan. Rakentaminen ei ollut helppoa, sillä urakoitsija teki konkurssin. Lopulta rakentaminen taas jatkui ja saatiin päätökseen. Muutama kuukausi juhlajumalanpalveluksen jälkeen alkoi rakentamisen epäselvyyksien selvittely, joka kesti useita vuosia ja sitä selviteltiin hovioikedessa asti. Kyse oli siitä, kuka maksoi ja mitä ja kenellä oli saatavia ja kuinka paljon. Tuli mieleen kirkkohanke Istanbulissa... Ystävät hyvät, ei mitään uutta auringon alla. Ja kun kirkko oli valmis, alkoi sen korjaaminen ja huoltaminen. Nyt olen vasta 1. maailmansodan ajassa. Venäläisten vuokrausaika taitaa olla myös mielenkiintoinen... Siitä myöhemmin.
Mutta olimme siis jumalanpalveluksessa. Kirkkoon mahtuu n. 325 kuulijaa. Meidän lisäksi paikalla oli yksi pariskunta sekä muutama yksittäinen ihminen. Ehkä siis n. 10, kun meidän perheestä tuli viisi. Ehtoollisen aikana kirkossa käväisi jokin turistiryhmä. Tuntuuko tutulta Istanbulissa?
Kirkkoherran kanssa juttelimme messun jälkeen. Sanoi ehdottaneensa piispalle, että jos voisi joskus jättää jumalanpalveluksen pitämättä, kun on niin vähän kävijöitä. Piispa oli sanonut, ettei se ole mahdollista. Olisin samoilla linjoilla piispan kanssa, jumalanpalvelus tulee tarjota seurakunnalle joka sunnuntai. Eläköön kirkkolaki! Messu oli hengellisesti ravitseva ja saarnakin antoi ajattelemisen aihetta.
Minulla on paljon menoja viikonloppuisin, kun vierailen seurakunnissa. Se vähentää vierailujani ainakin nyt syksyllä Hangon seurakunnan messussa.
Viime viikolla soittelin nuorisotyöntekijälle. Hän kertoi, ettei hänen Hangossa olo aikanaan kukaan ole vielä tullut omatoimisesti kyselemään srk:n toiminnasta. Tosin hän on ollut virassa vasta reilun puolivuotta. Mutta poijille tuntuisi olevan toimintaa luvassa, raamattupiiriä ja muuta perinteistä srkn toimintaa. Vanhin pojista lähtenee kerhonvetäjä kurssille ja nuoremmat sitten menee niihin kerhoihin.
Kasotaan nyt, kuinka löydämme paikkamme seurakunnassa.
Asuminen
Asuminen on tietysti jokaisen jollain tavalla ratkaistava.
Meillä oli ykkösvaihtoehtona oman kodin osto. Mutta niin ei nyt sitten käynyt. Asumme nyt vuokralla.
Olemme useita kuukausia katselleet Etuovesta Hangon myytäviä asuntoja, mutta sopivaa (hinta, laatu) ei ole löytynyt. Yhdestä olemme tehneet tarjouksen, mutta olemme vielä kaukana myyjän haluamasta hinnasta. Katsotaan miten tuo asia etenee.
Vuokra-asunto löytyi viime hetkellä. Koulutoimistosta soitti sihteeri ja kertoi, että siellä on pari naista, joilla olisi asunto vuokralla. Erinäisten vaiheiden jälkeen vuokrasimme kyseisen asunnon. Asunto on kalustettu (tavaramme ovat vielä kaupungin varastossa, laatikoissa), mutta koska kyse on kesäasunnosta, ovet ovat talviasumiseen soveltumattomat. Katsotaan nyt, kuinka suuri sähkölaskusta lopulta muodostuu, olemmehan saunomisenkin osalta eläneet suuressa vajauksessa, joka on otettava takaisin joka iltaisella saunomisella...
Ihmettelimme, miksi yläkerrassa oleva suihkun viemäri ei vedä. Olin juottanut sille jo kaksi pulloa Putkimiestä, mutta vesi vain tuli lattialle. Lopulta työnsin käteni suihkukaapin alla olevaan viemäriin ja sieltähän se tukoksen syy löytyi: suodatin (sellainen verkko, jonka tarkoitus kerätä hiuksia jne.) oli "kuivunut", eikä päästänyt vettä läpi. Pesin suodattimen ja sen jälkeen on vesi virrannut iloisesti.
Loma-asunnon puute on myös se, että kaappitilaa on niukasti. Niinpä joudumme osaksi säilyttämään vaatteita matkalaukuissa. Yksi huone asunnosta on varattu varastoksi.
Mutta kotimme on n. 300m kauniista merestä. On kiva lähteä kävelylle tai pyöräilylle meren rantaan. Se tuntuu niin kuin aika kivalta, kun sitä vertaa Istanbulin betoni/asfaltti viidakkoon, jossa myös teimme kävelyretkiä.
pm
Meillä oli ykkösvaihtoehtona oman kodin osto. Mutta niin ei nyt sitten käynyt. Asumme nyt vuokralla.
Olemme useita kuukausia katselleet Etuovesta Hangon myytäviä asuntoja, mutta sopivaa (hinta, laatu) ei ole löytynyt. Yhdestä olemme tehneet tarjouksen, mutta olemme vielä kaukana myyjän haluamasta hinnasta. Katsotaan miten tuo asia etenee.
Vuokra-asunto löytyi viime hetkellä. Koulutoimistosta soitti sihteeri ja kertoi, että siellä on pari naista, joilla olisi asunto vuokralla. Erinäisten vaiheiden jälkeen vuokrasimme kyseisen asunnon. Asunto on kalustettu (tavaramme ovat vielä kaupungin varastossa, laatikoissa), mutta koska kyse on kesäasunnosta, ovet ovat talviasumiseen soveltumattomat. Katsotaan nyt, kuinka suuri sähkölaskusta lopulta muodostuu, olemmehan saunomisenkin osalta eläneet suuressa vajauksessa, joka on otettava takaisin joka iltaisella saunomisella...
Ihmettelimme, miksi yläkerrassa oleva suihkun viemäri ei vedä. Olin juottanut sille jo kaksi pulloa Putkimiestä, mutta vesi vain tuli lattialle. Lopulta työnsin käteni suihkukaapin alla olevaan viemäriin ja sieltähän se tukoksen syy löytyi: suodatin (sellainen verkko, jonka tarkoitus kerätä hiuksia jne.) oli "kuivunut", eikä päästänyt vettä läpi. Pesin suodattimen ja sen jälkeen on vesi virrannut iloisesti.
Loma-asunnon puute on myös se, että kaappitilaa on niukasti. Niinpä joudumme osaksi säilyttämään vaatteita matkalaukuissa. Yksi huone asunnosta on varattu varastoksi.
Mutta kotimme on n. 300m kauniista merestä. On kiva lähteä kävelylle tai pyöräilylle meren rantaan. Se tuntuu niin kuin aika kivalta, kun sitä vertaa Istanbulin betoni/asfaltti viidakkoon, jossa myös teimme kävelyretkiä.
pm
Töitä
Keväällä 2008 saimme lopulta varmistettua, että olemme muuttamassa Hankoon. Miksi Hankoon? Siksi, että sain töitä, jopa vakituisen viran. Olin hakenut töitä myös Satakunnasta, Raumalta ja sen ympäristöstä, mutta olin yksi monista, jotka eivät virkaa saaneet. Niin, olihan siinä vielä se, että Paluumuuttajan rouva, Paluumuuttajatar, halusi meren rannalle asumaan. Ja Hangossa merta riittää; mistään ei merelle ole juuri 2 kilometriä pidempi matka ja hiekkarantaa riittää 35km. Ei hassumpi kaupunki tämä Hanko...
Luokanopettajan on vaikea saada alansa töitä sellaisen paikkakunnan läheltä, jossa on OKL. Raumalla ja sen ympäristössä oli jokaista virkaa kohden useita kymmeniä ns. muodollisesti pätevää hakijaa.
Mutta Hangon päättäjät ymmärsivät tilaisuutensa tulleen ja valitsivat Paluumuuttajan kaupungin lapsia valaisemaan :-) . Sain muuten viran siten, että soitin koulun rehtorille, joka totesi, että koska muita päteviä hakijoita ei ole ilmaantunut, tulet aika varmasti valituksi. Niin myös kävi, määräaikaan mennessä ei muita päteviä tuota kyseistä virkaa hakenut.
Vaimolle on luvattu töitä terveydenhoidon puolelta. Sillä puolella on "huutava pula" pätevistä työntekijöistä. Tästä lisää myöhemmin.
Paluumuuttaja on työnsä aloittanut. Koulu on viihtyisä (muutama vuosi sitten remontoitu), työkaverit mukavia, lapset herttaisia. Mitä vielä voi toivoa? (No, teknisen työn tilat ovat aika puutteelliset, mutta eiköhän nekin vielä saada kuntoon)
PM
Luokanopettajan on vaikea saada alansa töitä sellaisen paikkakunnan läheltä, jossa on OKL. Raumalla ja sen ympäristössä oli jokaista virkaa kohden useita kymmeniä ns. muodollisesti pätevää hakijaa.
Mutta Hangon päättäjät ymmärsivät tilaisuutensa tulleen ja valitsivat Paluumuuttajan kaupungin lapsia valaisemaan :-) . Sain muuten viran siten, että soitin koulun rehtorille, joka totesi, että koska muita päteviä hakijoita ei ole ilmaantunut, tulet aika varmasti valituksi. Niin myös kävi, määräaikaan mennessä ei muita päteviä tuota kyseistä virkaa hakenut.
Vaimolle on luvattu töitä terveydenhoidon puolelta. Sillä puolella on "huutava pula" pätevistä työntekijöistä. Tästä lisää myöhemmin.
Paluumuuttaja on työnsä aloittanut. Koulu on viihtyisä (muutama vuosi sitten remontoitu), työkaverit mukavia, lapset herttaisia. Mitä vielä voi toivoa? (No, teknisen työn tilat ovat aika puutteelliset, mutta eiköhän nekin vielä saada kuntoon)
PM
Muutama käytännön asia hoidettavana lähtiessä
Lähtö kotimaahan
Voidakseen muuttaa ulkomailta kotimaahan, täytyy tehdä muutamia pikku valmisteluja. Tässä muutamia mieleeni tulevia:
- Päätä minne lähdet: maa, kaupunki, katu
- onko siellä sinulle koti? Onko sinulle siellä töitä? Entä vaimolle? Sopiva koulu lapsille
- Miten lähdet: autolla, laivalla, lentokoneella
- Milloin lähdet: kun lapset pieniä vai teinejä, vai lähdetkö, koska on pakko?
- Otatko mukaan vain matkalaukut, vai myös huonekalut?
- Matkalukut menee koneessa, huonekalut vaativat raskaampaa kuljetusta: kontti vai irtotavarana? Mitä maksaa siirtää tavarat, vai myisitkö tavarat ja ostaisit uutta Suomesta?
- Irtisano sähkö, kaasu, internet, vesi, aidat, vuokra, auton rekisteröinti, lapset koulusta, (saatko lähdön siksi päiväksi, kun vuokrasopimus päättyy, vai asutko loppuajan hotellissa vai ystävien luona? Jos laitat tavarat kontissa, mitä otat laukkuihin koneeseen? Koska kontti on Suomessa ja mihin sen lähetät? Kontti istanbulista Hankoon maksaa noin 4600e, tai voihan sen saada halvemmallakin, jos osaat tinkiä, tai olet valmis Suomen päässä hoitamaan itse huolinnan ja kuljetuksen.
Ja muutama muukin asia on hoidettava, mutta mitä näitä pikku askareita luettelemaan. Laiska töitään luettelee...
PM = Paluumuuttaja
Voidakseen muuttaa ulkomailta kotimaahan, täytyy tehdä muutamia pikku valmisteluja. Tässä muutamia mieleeni tulevia:
- Päätä minne lähdet: maa, kaupunki, katu
- onko siellä sinulle koti? Onko sinulle siellä töitä? Entä vaimolle? Sopiva koulu lapsille
- Miten lähdet: autolla, laivalla, lentokoneella
- Milloin lähdet: kun lapset pieniä vai teinejä, vai lähdetkö, koska on pakko?
- Otatko mukaan vain matkalaukut, vai myös huonekalut?
- Matkalukut menee koneessa, huonekalut vaativat raskaampaa kuljetusta: kontti vai irtotavarana? Mitä maksaa siirtää tavarat, vai myisitkö tavarat ja ostaisit uutta Suomesta?
- Irtisano sähkö, kaasu, internet, vesi, aidat, vuokra, auton rekisteröinti, lapset koulusta, (saatko lähdön siksi päiväksi, kun vuokrasopimus päättyy, vai asutko loppuajan hotellissa vai ystävien luona? Jos laitat tavarat kontissa, mitä otat laukkuihin koneeseen? Koska kontti on Suomessa ja mihin sen lähetät? Kontti istanbulista Hankoon maksaa noin 4600e, tai voihan sen saada halvemmallakin, jos osaat tinkiä, tai olet valmis Suomen päässä hoitamaan itse huolinnan ja kuljetuksen.
Ja muutama muukin asia on hoidettava, mutta mitä näitä pikku askareita luettelemaan. Laiska töitään luettelee...
PM = Paluumuuttaja
Tästä se alkaa
Arvoisa lukija!
Sinulla on nyt mahdollisuus ruveta seuraamaan Paluumuuttajan arkea. Paluuta mistä ja minne? Turkin Istanbulista Suomen eteläisimpää kärkeen Hankoon.
Lähdimme Istanbulin kesällä 1999. Sitä ennen olimme opiskelleet vaimoni kanssa englantia Whitbyssä, Englannissa. Olimme silloin n 33-vuotiaita, nyt siis noin 43 :-). Poikia oli lähtiessä kolme, samoin nyt.
Matkalla on siis oltu n, 10 vuotta ja siinä ajassa on Suomi muuttunut, samoin me.
Tämän blogin tarkoitus on toimia varaventtiilinä meille Paluumuuttajille ja samalla mahdollistaa elämäämme kurkistelun, tietysti siltä osin, kuin sitä haluamme ja uskallamme näin julkisilla areenoilla kertoa. Jos näyttää siltä, ettei lukijoita ilmesty, saattaa blogi jäädä lyhyeksi episodiksi.
Sinulla on nyt mahdollisuus ruveta seuraamaan Paluumuuttajan arkea. Paluuta mistä ja minne? Turkin Istanbulista Suomen eteläisimpää kärkeen Hankoon.
Lähdimme Istanbulin kesällä 1999. Sitä ennen olimme opiskelleet vaimoni kanssa englantia Whitbyssä, Englannissa. Olimme silloin n 33-vuotiaita, nyt siis noin 43 :-). Poikia oli lähtiessä kolme, samoin nyt.
Matkalla on siis oltu n, 10 vuotta ja siinä ajassa on Suomi muuttunut, samoin me.
Tämän blogin tarkoitus on toimia varaventtiilinä meille Paluumuuttajille ja samalla mahdollistaa elämäämme kurkistelun, tietysti siltä osin, kuin sitä haluamme ja uskallamme näin julkisilla areenoilla kertoa. Jos näyttää siltä, ettei lukijoita ilmesty, saattaa blogi jäädä lyhyeksi episodiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)