Kävimme tuossa Paluumuuttajattaren kanssa kävelyllä. Nyt jos olisin ruuneperi, kirjoittaisn runon sanoin ylistyksen Hangon luonnon ihmeellisestä kauneudesta. Mutta koska en ole, saatte tyytyä suoraan proosaan, jossa totean, että kyllä on Hanko kaunis! Ai, alanko jo toistaa itseäni? Mutta minkä sille voi, että Suomen luonto on kaunis, ihmeellinen, puhdas, raikas, mahtava, upea... Suosittelen jokaiselle käyntiä Hangossa. Turha lähteä etelämmäksi, etelä on täällä.
Kiitos Mikolle kommentista! Kyllä kyllä kiinnostaa teidän lähtö! Laita tulemaan tunnukset, jotta päästään kuulemaan tunnelmia. Vai lähteekö se siitä, että vierailen sivuillanne ja sitten teen hakemuksen, niin kai...
Mari kyseli syistä tulla juuri nyt Suomeen. Lähtiessämme muualle, ajattelimme, että paluu on silloin, kun poikien elämä sitä vaatii. Ja nyt tulimme tilanteeseen, jossa esikoisemme oli aloittamassa viimeistä luokkaansa peruskoulussa. Näin hän siis saa Suomen peruskoulusta päästötodistuksen. Kyllä elämä olisi jatkunut ilman sitäkin, mutta tässä oli taite kohta, jonka kohdalla valitsimme Suomen. Poikien koulu oli siis ensisijainen syy, niin ainakin selitämme muille ja itsellemme... Joskus on vaikea tietää (tunnistaa) edes omista motiiveistaan, saati sitten muiden. Itse olen huomannut myös sellaisen, ainakin sivujuonteeen, että omat vanhempani vanhenevat :-) ja jotenkin tuli mieleeni, että vielä haluaisin jakaa elämää ja ajatuksia heidän kanssaan. Niin, että tänään iloitsenkin siitä, että vanhempani ovat tulossa huomenna käymään. Anoppi ja appiukko jo kävivätkin viime viikolla. Poikienkin on tärkeää oppia tuntemaan omia sukulaisiaan ja samalla siis juuriaan. Niin, jos emme nyt olisi tulleet, luulen, että poikien side Suomeen olisi tullut vieläkin ohkaisemmaksi.
Pojat tuntuvat viihtyvän Suomessa ja Hangossa, vaikka esikoinen totesikin, viikon kaupungissa olon jälkeen, että nyt on oltu riittävästi Hangossa, lähdetään käymään muualla. (lähinnä halusi lähteä sukulaisten tai kavereiden kanssa jonnekin softaamaan...)
Kodin etsintä
Etsimme edelleen kotia. Siis sellaista, johon voisi ottaa lainan pankista. Olisi niin mukava olla 200 000 euroa velkaa pankille ja sitten huokailla sitä, kuinka sen saisi maksettua.
Olemme tehneet tarjouksen eräästä talosta. Pyyntihinta oli 250 t. Me tarjosimme siitä 203 t, johon myyjä vastasi 235 t. Saimme luettavaksi myös 15 sivuisen kuntoraportin, joka kauhistutti remontin määrällä, jota kyseiseen taloon pitäsi tehdä. Toisaalta tontti on kiva. Toinen ehdokas on uudempi ja hintavampi 269 t, mutta tontti ei ainakaan näin alkuun sykähdytä ja siitä pitäsi maksaa tonttivuokraa n. 700e/vuosi. Kauhee vuokra :-(
Tästä asiasta voin toivottavasti joskus kertoa lisää positiivisia uutisia!
Hinnat Suomessa
Anne kyseli rahan riittämisestä. Siihen on vielä aikaista vastata, mutta paluumuuttajattaren mukaan toiset tuotteet ovat kalliimpia Suomessa, toiset Istanbulissa. Arvelisin siis, että kustannukset keskimäärin samanlaiset. Tästäkin lisää myöhemmin, kunhan kokemusta karttuu.
Nyt lähden pitämään iltahartautta lasten ja paluumuttajattaren kanssa. Mukavaa, että tapa, jonka opimme Istanbulissa, jatkuu myös täällä Suomen Hangossa!
Voikaa hyvin!
PM
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Joko paluumuuttaja on päässyt tööttäilemisen saloihin, kun täällä edellisessä paikassa sitä et vielä oppinut. Hangon liikenne taitaa olla kuitenkin pikkaisen rauhallisempaa.
Täällä on edelleen kuumaa ja kosteaa, varsinkin eilen oli tukala päivä käydessämme työpaikkani sihteerin häissä Gedikpasan kirkossa. Lämpöasteita ulkona 42 ja kosteusprosentti 70:n paremmalla puolella, kun taas kirkon sisällä n.200 vierasta nosti sitä lämpöä pikkasen lisää. :D
Onpa kiva lukea tätä blogia. Tulee mieleen oma blogitukseni alkuaikana täällä suunnalla isojen muutosten jyllätessä ympärillä ja sisällä. Siunausta ja terveisiä koko perheen puolesta. Toivottaa tällä kertaa nimimerkin takaa se maskuliinisempi osapuoli.
Onko Suomessa elämä leppoisampaa kuin Istanbulissa? Tuleeko Suomessa tilanteita, että miettisi mitähän sitä tekisi vai jatkuuko elämässä sama syke kuin Ibulissa?
Kiitos kommenteista Toni ja kv! PMtar kaipailee kovasti Istanbulin lämpöä. PM ei kaipaa sitä yhtään! Minusta on mukavaa kun sataa ja on vilpoista. Tosin viljelijöille voisi toivoa poutaa, kun hietapellotki lilluu vedessä.
Mutta onko elämä kiivaampaa täällä kuin Istanbulissa??? Niin, tänään koulu alkoi opetettavien tuntien puolesta miniulla klo 10, mutta jotta ehdin edes jotenkin valmistella tunteja, olin koululla 8.30. Tunnit pättyivät klo 15, mutta kotona olin 17.30 (matka kestää 5min)koska kokous kesti. Mitä ne opettajien lyhyet työpäivät olivatkaan?
Minulla on jo uusi harrastuskin, sähly. Paikkalliset ikämiehet pelaa 2 kertaa viikossa. En ole ehtinyt harjoitruksiin kuin kerran... Teimme koulun vuosisuunnitelmaa, ja minun kontolle tuli mm. teknisen työn tilojen kehittäminen, sählytyrnauksen valmistelu sekä Pelastusharjoitus.
Tässä syksyllä minulla on muistaakseni 5 saarnaa + muut tilaisuudet. Hangosta kestää Satakuntaan ja Hämeeseen ajaa n. 3 tuntia. Vanhempain iltakin pitäisi järjestää. Ei minulla ole vapaa-ajan ongelmia edes täällä Suomessa. Ei vapaa-aikaa, ei ongelmia.
MUTTA Olisiko täällä sittenkin helpompi "hengittää"?? Tätä asiaa täytyy seurata. Jos tilanne pahenee tästä, en tiedä, miten aika, siis se 24h/vrk tulee riittämään. Minun virheeni oli se, että sovin srk vierailuja ennen kuin tiesin, että aloitan työt jo elokuussa. Olisi pitänyt odottaa ensin työtilanne ja vasta sitten buukata kalenteri täyteen srk vierailuja. Niin, ja onhan minulla se luottamustehtävä LHssa. Se vie myös viikonloppun lähes kerran kuussa.
Sellaista tuli mieleeni.
Kerron vaan, et kävin lukemassa, jatkakaa juttua, vaikken tällä erää kommentoi kummempia, niin täällä hengataan (nälkä on, ei oikee kai ajatus kule?)... :-)
No Paluumuuttaja, joko sopeuduit, vai veikö työ miehen?
:-) Kuka sitä blogiakaan jaksaa joka päivä kirjoittaa. Kuten muistaakseni jossain vastasinkin, kyllä täälläkin saa ajan helposti kulumaan, vaikka normaalisti tulenkin koululta jo siinä klo16. Nyt tuli esikoisen sählyvalmentajalta tieto, että koska pelaajat parantavat pelaamistaan vuosi vuodelta, olisi syytä saada vanhempien panos suuremmaksi. No joo, juuri sitä toivoinkin, että pääsen myymään makkaraa kentän laidalle...
No tämä nyt vain lyhyesti näin viikonlopun alla. Jatkan taas kunhan saan jotain järjellistä sanottavaksi. Tai no, ei siitä takeita, saataan kirjoittaa vaikka sellaista ei tulisikaan mieleen ja se kai blogin ajatus onkin, että kirjotetaan mitä mieleen tulee...
Lähetä kommentti