Paluumuuttajien viikonloppu

Viikonloppu on tunnetusti tarkoitettu lepoon ja virkistykseen. Mitä suomalaisella pienellä paikkakunnalla siis voi tehdä?

Arkisen työn päätyttyä perjantaina, ainakin Paluumuuttaja on omasta mielestään ansainnnut lepoa ja virkistystä. Niinpä koulusta kotiin, Paluumuutajattaren herkullisista ruuista nauttimaan ja lasten iloisia tarinoita kuulemaan. Vietimme illan kotona, katselimme DVDltä Ihmemies MacGyverin seikkailuja ja saunoimme. Siinähän se ilta meni mukavasti.

Launtaina heräsimme aikaisin, sillä esikoinen lähti srkn nuorisotyöntekijä kanssa Lohjalle kerhonohjaaja kurssille jo lähes ennen auringon nousua (7.30). Me muut siinä hiljalleen heräilimme ja valmistauduimme lähtemään Russarön saarelle järjestettävälle matkalle. Ne jotka eivät tiedä, Russarö on puolustusvoimien omistama linnoitussaari Hangon edustalla. Klo 9 olimme troolisatmassa, jossa harmaa alus jo meitä odotti. Ilma oli kaunis, tuulta ei kuin nimeksi. Parkkeerasimme automme erään Fordin viereen, jolloin Paluumuuttajatar huomasi autosta nousevan herrasmiehen, joka olikin hänen luokkatoverinsa lukiosta Satakunnasta. Tapaaminen oli yllättävä ja molemmin puolin iloinen. Ystävä oli myös muuttanut muutama vuosi sitten Hankoon ja esitteli meille 4-henkisen perheensä. Maailma on pieni.

Astuimme laivaan, jossa kaikkien nimet tarkastettiin, olimmehan menossa alueelle, jonne ei joka päivä siviileitä päästetä. Matka keski puolisen tuntia, jonak jälkeen meille esiteltiin saarta ja sen historiaa. Saarelta aamuttiin mm. talvisodan alussa laukauksia kohti Neuvostoliiton silloisten merivoimien lippulaivaa, jonka nimeä en nyt muista, sillä seurauksella, että se joutui perääntymään vaurioituneena. Varuskuntaa saarella ei enää ole, mutta sitä käytetään n. 200 vrk joka vuosi erilaisiin harjoituksiin. Kävimme myös katsomassa saaren majakkaa, joka on myös Hnagon kaupungin vaakunassa. Tutustuimme muistolaattoihin ja maistelimme Sotkun munkkeja. Takaisin saavuimme klo 12. Siitä riensimmekin kotiin laittamaan murua rinnan alle.

Klo 13 alkoi museoviraston järjestämä kävelyretki, Siirtolaisten jälanjäljissä. Hangostahan lähti vuosien 1820-1930 välisenä aikana n. 250 000 siirtolaista USAhan ja Kanadaan. Näin Hanko oli Suomen satamista suurin, josta länteen lähdettiin. Hangon kautta kulki myös Venäjän juutalaisten joukko länteen, useita kymmeniätuhansia. On se lähteminen ollut tuohon aikaan kovin erilaista kuin jos nykyään lähdetään muille maille. Silloin se oli aika lopullista, vaikka Hangossa kerrotaan eräästä naisesta, joka palasi takaisin laukku täynnä rahaa ja perusti erääseen Hangon villoista majoitusliikkeen.

Tuolla retkellä olin yksin, mutta sen jälkeen PMtar saapui kuopuksen kanssa ja menimme museoon taidenäyttelyyn. Siellä oli jonkun minulle tuntemattoman maalarin öljyväritöitä. Ei hassumpia teoksia. Mieleeni jäi maalaus eräästä rabbista sekä kuva Englannin kuningattaresta.

Tämän jälkeen menimme taas kotiin lepäämään. Pojat pyöräilivät ympäri kaupunkia, itse luin kirkon historiaa käsittelevää kirjaa. Siitä vielä myöhemmin.

Illan hämärtyessä kävelin vesitornille, josta on maisemat ympäri kaupunkia. Maisemat ovat tietenkin aivan huikaisevat! Suosittelen käyntiä, jos kohdalle satutte! Tornista laskeuduin alas rantaan, jossa jo olikin syttynyt Muisnaistulet. Useita satoja ihmisiä oli kertynyt niitä katselemaan. Ja klo 22 oli vielä ilotulitus.

Turha on kai mainita, että päivän tapahtumista vai opastettu retki Siirtolaisten jalanjäljissä maksoi. (5e) Kaikki muu oli ilmaista, myös laivamatka Russarön saarelle. Kaikkiin näihin paikkoihin olisi päässyt polkupyörällä. Saariretken stamaan menimme autolla, koska emme aivan tarkkaan tienneet, missä kyseinen satama sijaitsee. Montaa muutakin olisi ollut tarjolla, mutta aika ei riittänyt.

Aamulla laittauduimme matkaan lämpimästi, sillä jumalanpalvelus oli järjestetty erääseen satamaan. Tällä kertaa jumalanpalvelus oli kaksikielinen, ruotsikisi ja suomeksi. Paikalla oli n. 50 henkeä ja aiheena oli Paavalin kirje filippiläisille sekä Martta ja Maria. Ruotsiksi kuulimme saarnan Paavalin vaiheista ja suomeksi Martasta ja Mariasta. Molemmilla saarnaajilla oli sanottavaa. Poikien kommentti naispapista oli, että hänen äänensä oli hieman "vinkuva". Muuten pojat istuivat maassa mukavasti.

Iltapäivällä Itäsatamassa oli vielä rentoa markkinatunnelmaa, jota myös kävimme ihmettelemässä. Ilma on ollut koko viikonlopun viileä, mutta aurinkoinen. Illalla pojat lähtivät vielä softaamaan. Mikäpä on syksyillä näillä keleillä metsässä vastustajaa väijymässä.

Niin, Suomea usein moititaan tylsäksi maaksi. Ja että Istanbulin jälkeen kaikki tuntuu liian helpolta ja tasaiselta. Jos minun nyt pitäisi tehdä lopullista lausuntoa Suomesta ja Hangosta, sanoisin, että ei täällä ainakaan tylsistymään pääse, toimintaa ja aktiviteettejä on runsaasti ja monenlaista.

Mielenkiintoinen maa tämä Suomi, kiva kaupunki tämä Hanko :-)

PM