Maanantai ei ole suosikkini. Noin yleensä. On jotenkin tahmeaa nousta uuteen viikkoon. Mutta tämä maanantai oli kiva.
Opetan aamulla lapsille teknisiä töitä ja liikuntaa, molempia pari tuntia. Sen jälkeen on uskontoa kuutosille. Oppilaat olivat tänään hyvällä mielellä ja niin olin minäkin.
Ajattelin, että on syytä informoida viikonlopun tapahtumista pomoa, pienellä paikkakunnalla kun jutut yleensä kiertää. Pomo kuunteli kokemukseni ja hymyili :-) Hyvä. Tulin hyvälle mielelle. Uskonnon tunnilla oli aiheena Myrsky nousee. Ei merellä, vaan katolisessa kirkossa, kun Luther rupesi moittimaan kirkonmiehiä siitä, etteivät enää ota tosissaan Raamatun sanaa, vaan opettavat omia oppejaan. Meillä on muuten hyvä uskonnonkirja! Niin aloitin sitten kertomalla lapsille kokemuksiani seurakunnan järjestämässä kutsutilaisuudessa, ja kuinka minä nostatin "myrskyn". Lapset ottivat asian asiallisesti ja kyselivät tapahtumien kulkua. Toki pystyin kertomaan vain oman versioni ja itse esiinnyin tarinan sankarina/roistona.
Mutta ovatko ihmiset sitten tosissaan kiinnostuneita siitä, mitä tuossa tilanteessa puhuttiin? PMtar opiskelee ruotsia. Mennessään kielitunnille, hän kuuli, kun viereisessä pöydässä puhuttiin "että joku sellainen, joka oli ollut Istanbulissa..." ja siinä kohtaa miehelle oli suhisteltu vaikenemisen merkiksi, kun näkivät PMtaren. Niin että kyllä siitä näköjään puhutaan. Olen merkitty mies :-)
Mutta katselimme tänään myös TVtä, jossa esiintyi ystäväperheemme Lahdesta. He olivat Kotikokki -ohjelmassa. Oli mukava nähdä ystäviä asiallisessa ohjelmassa kertomassa, että perheiden kannattaa viettää aikaa yhdessä, vaikkapa hyvä ruuan parissa. Ohjelmaa voi katsoa Yle Areenassa ja sieltä Asiaohjelmat. Suosittelen!
Muuten...
Suomi on kiva maa :-)
PM
maanantai 17. marraskuuta 2008
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Kutsu kirkkoon
Saimme kutsun saapua Hangon kirkkoon 16.11. Silloin olisi erityinen Hankoon muuttaneiden kirkkopyhä. Kutsussa mainittiin erikseen, että jumalanpalveluksen jälkeen olisi lounas ja tilaisuus keskustelulle.
PMtar ei päässyt kirkkoon, koska hänellä oli työvuoro terveyskeskuksessa. Esikoinen oli Maata näkyvissä -tapahtumassa, mutta nuorimmaisen ja keskimmäisen kanssa istuimme penkkiin. Paikalla oli mm. kirkkoherran tytär, joka soitti klassista musiikkia ystäviensä kanssa. Aivan veret seisauttavan kaunista! Hangon viihdelaulajat lauloivat kauniita taivas lauluja ehtoollisen aikana. Ehtoollista jaettiin siten, että leipä kastettiin viiniin. Ja kirkkoherra saarnasi. Tämän sunnuntain aihe oli Valvokaa.
Saarnan teemana oli käsitykseni mukaan taistella ateismia vastaan uskontojen puolesta. Kungfutsen ja muiden uskotojen sanoma on samaa kuin kristinuskon. Raamattu on tulkintaa.
Jumalanpalveluksen jälkeen menimme seurakuntatalolle syömään lounasta ja juomaan kahvia. Kuulimme myös lisää kaunista musiikkia.
Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra antoi mahdollisuuden kommentoida saarnaa tai seurakunnan strategioita, joita ovat mm. vierellä kulkeminen, pyhä kohtaaminen ja kaksi muuta kohtaa, joita en nyt häpeäkseni juuri muista.
Ja siinä kohtaa tein virheen.
Kerroin kuka olen ja kerroin siitä, kuinka tähän asti olemme ihmetelleet kaupungin kauneutta ja pidämme kaupungista. Sen jälkeen puutuin saarnaan. Totesin saarnan olleen pitkä, mutta se ei ollut sinänsä ongelma. Sen jälkeen totesin sen, minkä jo edellä kierroin, että saarnan aihe oli ilmeisesti ateismin ja uskontojen välinen ristiriita. Sen jälkeen mainitsin, että mielestäni Kungfutsen sanomiset ja Jeesuksen sanomiset eivät ole samaa, vaan ne johtavat aivan eri päämääriin. Jeesus sanoi olevansa totuus, eikä muita totuuksia Jeesuksen mukaan ole. Toivoin kirkkoherralta selkeämpää muistutusta siitä, että meidän päämäärämme on taivas, eikä meidän tule katsella vain tätä maanpäällistä. Ja montaa muutakin ajattelematonta taisin sanoa. Sen jälkeen kirkkoherra otti puheenvuoron ja kertoi kaikenlaisia tarinoita (minun mielestäni) eikä halunnut enää antaa minulle puheenvuoroa. Ja sitten tilaisuus päättyi.
Minun luokseni tuli nainen, joka penäsi minulta, mikä on uskossa tärkeintä? Kysyin, mitä hän tarkoitti uskolla. Hän tarkoitti sitä, että ollaan suvaitsevia ja uskotaan kaikki yhdessä. Vieresta kulki vanhempi mies, joka totesi että oli kovin loukkaantunut sanoihini. Menin vielä kirkkoherran luokse jatkamaan keskustelua, mutta eihän se voinut siitä edetä. Hänen mukaansa minä en ymmärrä ja hän kehotti minua lukemaan jonkin teoksen, jonka ovat kirjoittaneet maamme kuuluisimmat (liberaali)teologit. Sen lukemiseen minulta menisi kuulemma 3kk ja sen jälkeen hän olisi valmis seuraavaan keskusteluun.
Olen sanonut, että en ole tullut koskaan jumalanpalveluksesta huonolla mielellä. Tälläkin kertaa tulin kirkosta suhteellisen hyvällä mielellä, mutta sieltä seurakuntatalolta lähdin hyvin lyötynä ja hämmentyneenä. En muista edes moskeijasta lähdettyäni olleeni niin lyöty. Vieressäni istunut mies sanoi puheenvuoroni jälkeen, että "nyt sait kirkkoherrasta vihollisen".
Uusi sivu on kääntynyt. Nyt on mietittävä, miten tästä eteenpäin. En oikein osannut tuoda tilanteita ja ajatuksiani julki. Nyt kaipaan uskovien yhteyttä, jossa voisi miettiä, miten tästä eteenpäin. Onneksi minulla on viisas vaimo.
Silti,
Hämmentynyt,
PM
PMtar ei päässyt kirkkoon, koska hänellä oli työvuoro terveyskeskuksessa. Esikoinen oli Maata näkyvissä -tapahtumassa, mutta nuorimmaisen ja keskimmäisen kanssa istuimme penkkiin. Paikalla oli mm. kirkkoherran tytär, joka soitti klassista musiikkia ystäviensä kanssa. Aivan veret seisauttavan kaunista! Hangon viihdelaulajat lauloivat kauniita taivas lauluja ehtoollisen aikana. Ehtoollista jaettiin siten, että leipä kastettiin viiniin. Ja kirkkoherra saarnasi. Tämän sunnuntain aihe oli Valvokaa.
Saarnan teemana oli käsitykseni mukaan taistella ateismia vastaan uskontojen puolesta. Kungfutsen ja muiden uskotojen sanoma on samaa kuin kristinuskon. Raamattu on tulkintaa.
Jumalanpalveluksen jälkeen menimme seurakuntatalolle syömään lounasta ja juomaan kahvia. Kuulimme myös lisää kaunista musiikkia.
Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra antoi mahdollisuuden kommentoida saarnaa tai seurakunnan strategioita, joita ovat mm. vierellä kulkeminen, pyhä kohtaaminen ja kaksi muuta kohtaa, joita en nyt häpeäkseni juuri muista.
Ja siinä kohtaa tein virheen.
Kerroin kuka olen ja kerroin siitä, kuinka tähän asti olemme ihmetelleet kaupungin kauneutta ja pidämme kaupungista. Sen jälkeen puutuin saarnaan. Totesin saarnan olleen pitkä, mutta se ei ollut sinänsä ongelma. Sen jälkeen totesin sen, minkä jo edellä kierroin, että saarnan aihe oli ilmeisesti ateismin ja uskontojen välinen ristiriita. Sen jälkeen mainitsin, että mielestäni Kungfutsen sanomiset ja Jeesuksen sanomiset eivät ole samaa, vaan ne johtavat aivan eri päämääriin. Jeesus sanoi olevansa totuus, eikä muita totuuksia Jeesuksen mukaan ole. Toivoin kirkkoherralta selkeämpää muistutusta siitä, että meidän päämäärämme on taivas, eikä meidän tule katsella vain tätä maanpäällistä. Ja montaa muutakin ajattelematonta taisin sanoa. Sen jälkeen kirkkoherra otti puheenvuoron ja kertoi kaikenlaisia tarinoita (minun mielestäni) eikä halunnut enää antaa minulle puheenvuoroa. Ja sitten tilaisuus päättyi.
Minun luokseni tuli nainen, joka penäsi minulta, mikä on uskossa tärkeintä? Kysyin, mitä hän tarkoitti uskolla. Hän tarkoitti sitä, että ollaan suvaitsevia ja uskotaan kaikki yhdessä. Vieresta kulki vanhempi mies, joka totesi että oli kovin loukkaantunut sanoihini. Menin vielä kirkkoherran luokse jatkamaan keskustelua, mutta eihän se voinut siitä edetä. Hänen mukaansa minä en ymmärrä ja hän kehotti minua lukemaan jonkin teoksen, jonka ovat kirjoittaneet maamme kuuluisimmat (liberaali)teologit. Sen lukemiseen minulta menisi kuulemma 3kk ja sen jälkeen hän olisi valmis seuraavaan keskusteluun.
Olen sanonut, että en ole tullut koskaan jumalanpalveluksesta huonolla mielellä. Tälläkin kertaa tulin kirkosta suhteellisen hyvällä mielellä, mutta sieltä seurakuntatalolta lähdin hyvin lyötynä ja hämmentyneenä. En muista edes moskeijasta lähdettyäni olleeni niin lyöty. Vieressäni istunut mies sanoi puheenvuoroni jälkeen, että "nyt sait kirkkoherrasta vihollisen".
Uusi sivu on kääntynyt. Nyt on mietittävä, miten tästä eteenpäin. En oikein osannut tuoda tilanteita ja ajatuksiani julki. Nyt kaipaan uskovien yhteyttä, jossa voisi miettiä, miten tästä eteenpäin. Onneksi minulla on viisas vaimo.
Silti,
Hämmentynyt,
PM
torstai 13. marraskuuta 2008
Syksy on tullut
Niin kai pitää sanoa, kun klo 17 on pimeää. Rohkeasti kuitenkin lähdimme PMtaren ja nuorimmaisen kanssa Hangon rantoja katselemaan. tai eipä niitä ihmeesti pimeessä näkynyt, mutta Russarön majakka meille valoaan iloisesti vilkutti.
Esikoinen läpäisi mopokortti testin. Ekalla läpi ja siitä alkoin huristelu. Yamaha TZR oli jo aiemmin hankittu, joten nyt pyörä saa kyyti myös kadulla. Vähän se hirvittää, kun tietää, että hänen kaverinsa ovat melkein kaikki ajaneet mopolla kolarin. Yksi taitaa olla parasta aikaa sairaalassa... Mutta ei nuoria miehiä voi pumpulissa ja lasikaapissa pitää. Suojelusenkeleillä riittää puuhaa...
Me olemme nyt kiertomme kiertäneet. Siis nimikot on kierretty ja puheet tältä kertaa pidetty. No, onhan PMllä viikonloppuna puhetta pidettävänä, mutta tämä edellinen työmme on nyt virallisesti ohi, lukuunottamatta luottamustehtävää LHssa.
Elämä jatkuu tasaisen turvallisesti. Juuri tuossa istuin puhelimessa ja hoitelin sähkölaskuasioita. Ajatella, klo oli 17.30 ja homma hoitu! En lakkaa ihmettelemästä suomalaista helppoutta muutamissa asioissa.
PMtar alkaa päästä sisään työhönsä, eikä enää valvo öitä. Sellaista se on, arkipäiväistymistä.
Vaan sanonpa sen vieläkin täällä sateisessa ja pimeässä Hangossa, Suomi on kiva maa! :-)
terv PM
Esikoinen läpäisi mopokortti testin. Ekalla läpi ja siitä alkoin huristelu. Yamaha TZR oli jo aiemmin hankittu, joten nyt pyörä saa kyyti myös kadulla. Vähän se hirvittää, kun tietää, että hänen kaverinsa ovat melkein kaikki ajaneet mopolla kolarin. Yksi taitaa olla parasta aikaa sairaalassa... Mutta ei nuoria miehiä voi pumpulissa ja lasikaapissa pitää. Suojelusenkeleillä riittää puuhaa...
Me olemme nyt kiertomme kiertäneet. Siis nimikot on kierretty ja puheet tältä kertaa pidetty. No, onhan PMllä viikonloppuna puhetta pidettävänä, mutta tämä edellinen työmme on nyt virallisesti ohi, lukuunottamatta luottamustehtävää LHssa.
Elämä jatkuu tasaisen turvallisesti. Juuri tuossa istuin puhelimessa ja hoitelin sähkölaskuasioita. Ajatella, klo oli 17.30 ja homma hoitu! En lakkaa ihmettelemästä suomalaista helppoutta muutamissa asioissa.
PMtar alkaa päästä sisään työhönsä, eikä enää valvo öitä. Sellaista se on, arkipäiväistymistä.
Vaan sanonpa sen vieläkin täällä sateisessa ja pimeässä Hangossa, Suomi on kiva maa! :-)
terv PM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)