Kutsu kirkkoon

Saimme kutsun saapua Hangon kirkkoon 16.11. Silloin olisi erityinen Hankoon muuttaneiden kirkkopyhä. Kutsussa mainittiin erikseen, että jumalanpalveluksen jälkeen olisi lounas ja tilaisuus keskustelulle.

PMtar ei päässyt kirkkoon, koska hänellä oli työvuoro terveyskeskuksessa. Esikoinen oli Maata näkyvissä -tapahtumassa, mutta nuorimmaisen ja keskimmäisen kanssa istuimme penkkiin. Paikalla oli mm. kirkkoherran tytär, joka soitti klassista musiikkia ystäviensä kanssa. Aivan veret seisauttavan kaunista! Hangon viihdelaulajat lauloivat kauniita taivas lauluja ehtoollisen aikana. Ehtoollista jaettiin siten, että leipä kastettiin viiniin. Ja kirkkoherra saarnasi. Tämän sunnuntain aihe oli Valvokaa.

Saarnan teemana oli käsitykseni mukaan taistella ateismia vastaan uskontojen puolesta. Kungfutsen ja muiden uskotojen sanoma on samaa kuin kristinuskon. Raamattu on tulkintaa.

Jumalanpalveluksen jälkeen menimme seurakuntatalolle syömään lounasta ja juomaan kahvia. Kuulimme myös lisää kaunista musiikkia.

Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra antoi mahdollisuuden kommentoida saarnaa tai seurakunnan strategioita, joita ovat mm. vierellä kulkeminen, pyhä kohtaaminen ja kaksi muuta kohtaa, joita en nyt häpeäkseni juuri muista.

Ja siinä kohtaa tein virheen.

Kerroin kuka olen ja kerroin siitä, kuinka tähän asti olemme ihmetelleet kaupungin kauneutta ja pidämme kaupungista. Sen jälkeen puutuin saarnaan. Totesin saarnan olleen pitkä, mutta se ei ollut sinänsä ongelma. Sen jälkeen totesin sen, minkä jo edellä kierroin, että saarnan aihe oli ilmeisesti ateismin ja uskontojen välinen ristiriita. Sen jälkeen mainitsin, että mielestäni Kungfutsen sanomiset ja Jeesuksen sanomiset eivät ole samaa, vaan ne johtavat aivan eri päämääriin. Jeesus sanoi olevansa totuus, eikä muita totuuksia Jeesuksen mukaan ole. Toivoin kirkkoherralta selkeämpää muistutusta siitä, että meidän päämäärämme on taivas, eikä meidän tule katsella vain tätä maanpäällistä. Ja montaa muutakin ajattelematonta taisin sanoa. Sen jälkeen kirkkoherra otti puheenvuoron ja kertoi kaikenlaisia tarinoita (minun mielestäni) eikä halunnut enää antaa minulle puheenvuoroa. Ja sitten tilaisuus päättyi.

Minun luokseni tuli nainen, joka penäsi minulta, mikä on uskossa tärkeintä? Kysyin, mitä hän tarkoitti uskolla. Hän tarkoitti sitä, että ollaan suvaitsevia ja uskotaan kaikki yhdessä. Vieresta kulki vanhempi mies, joka totesi että oli kovin loukkaantunut sanoihini. Menin vielä kirkkoherran luokse jatkamaan keskustelua, mutta eihän se voinut siitä edetä. Hänen mukaansa minä en ymmärrä ja hän kehotti minua lukemaan jonkin teoksen, jonka ovat kirjoittaneet maamme kuuluisimmat (liberaali)teologit. Sen lukemiseen minulta menisi kuulemma 3kk ja sen jälkeen hän olisi valmis seuraavaan keskusteluun.

Olen sanonut, että en ole tullut koskaan jumalanpalveluksesta huonolla mielellä. Tälläkin kertaa tulin kirkosta suhteellisen hyvällä mielellä, mutta sieltä seurakuntatalolta lähdin hyvin lyötynä ja hämmentyneenä. En muista edes moskeijasta lähdettyäni olleeni niin lyöty. Vieressäni istunut mies sanoi puheenvuoroni jälkeen, että "nyt sait kirkkoherrasta vihollisen".

Uusi sivu on kääntynyt. Nyt on mietittävä, miten tästä eteenpäin. En oikein osannut tuoda tilanteita ja ajatuksiani julki. Nyt kaipaan uskovien yhteyttä, jossa voisi miettiä, miten tästä eteenpäin. Onneksi minulla on viisas vaimo.

Silti,

Hämmentynyt,

PM