Niin kai pitää sanoa, kun klo 17 on pimeää. Rohkeasti kuitenkin lähdimme PMtaren ja nuorimmaisen kanssa Hangon rantoja katselemaan. tai eipä niitä ihmeesti pimeessä näkynyt, mutta Russarön majakka meille valoaan iloisesti vilkutti.
Esikoinen läpäisi mopokortti testin. Ekalla läpi ja siitä alkoin huristelu. Yamaha TZR oli jo aiemmin hankittu, joten nyt pyörä saa kyyti myös kadulla. Vähän se hirvittää, kun tietää, että hänen kaverinsa ovat melkein kaikki ajaneet mopolla kolarin. Yksi taitaa olla parasta aikaa sairaalassa... Mutta ei nuoria miehiä voi pumpulissa ja lasikaapissa pitää. Suojelusenkeleillä riittää puuhaa...
Me olemme nyt kiertomme kiertäneet. Siis nimikot on kierretty ja puheet tältä kertaa pidetty. No, onhan PMllä viikonloppuna puhetta pidettävänä, mutta tämä edellinen työmme on nyt virallisesti ohi, lukuunottamatta luottamustehtävää LHssa.
Elämä jatkuu tasaisen turvallisesti. Juuri tuossa istuin puhelimessa ja hoitelin sähkölaskuasioita. Ajatella, klo oli 17.30 ja homma hoitu! En lakkaa ihmettelemästä suomalaista helppoutta muutamissa asioissa.
PMtar alkaa päästä sisään työhönsä, eikä enää valvo öitä. Sellaista se on, arkipäiväistymistä.
Vaan sanonpa sen vieläkin täällä sateisessa ja pimeässä Hangossa, Suomi on kiva maa! :-)
terv PM
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti