Käsiraha maksettu

Paluumuuttaja on ollut kovin kiireinen, eikä ole ehtinyt päivittää blogiaan. Se tarkoittaa, että Suomessakin täytyy pitää huolta siitä, että aikaa käyttää oikeisiin asioihin, kuten kirjoittaa blogia...

Ensin vastaan tulleisiin kommentteihin.

Ulla kyseli koulusta. Koulun pito on mukavaa. Olen mennyt koululle joka aamu hyvällä mielellä ja lasten kanssa on ollut hämmästyttävän hauskaa. On ollut kiva puhua asiaa uskonnon tunnilla, pohtia matemaattisia ongelmia, tutkia vanhoja suomalaisia sanoja, opettaa lapsille maailman vanhimmista kaupungeista, kuten Turkissa sijaitsevasta Catal Höyukistä, pelata pesistä lasten kanssa, syödä herkullista kouluruokaa (tässä ei ollut edes sarkasmia), näpertää lehtikoteloita teknisissä jne. Se on kyllä tarkoittanut sitä, että vaikka menen koululle tuntia ennen koulun alkua, en millään ehdi kotiin klo 16, kun ruoka odottaa. Vanhempainiltana vahtimestari tuli ajamaan minua pois koululta ennen klo 21, jolloin hälytykset menee automaattisesti päälle. Lähdin koululta klo 20.55. Kyllä suomalainen koulumaailma on järjestäytynyttä ja ennustettavaa. Erilaisia tuki-ihmisä on joka nurkalla: tervydenhoitaja, hammashoitaja, keittiöhenkilökunta, vahtimestari, siistijät koulupsykologi, erityisopettaja, kouluavustajia, rehtori, rinnakkaisluokan opettajat... Ei tätä työtä tarvitse yksin tehdä. Suomessa on asiat hyvällä mallilla, vaikka parantaa voidaan aina, mutta sehän on itsestäänselvyys, jota on turha edes mainita, vaikka itsekin tuon lauseen tuohon kirjoitin. Oliko sinulla Ulla, jokin erityinen asia, josta olisit halunnut kommenttia?

Sannalle kiitokset Paluumuutajattarelta! Hyvin on vuosia karttunut! Oli kiva kuulla Pltä kuulumisenne puhelimessa! Herra on voimallinen teillekin oman kodin osoittamaan!Olkaa tekin turvallisella mielellä!

Mari mainitsi aurinkopaneeleista. Olen itsekin niistä kiinnostunut. Olen ollut mailiyhteydessä erääseen palvelun tarjoajaan. Ajatukseni on, että pyydän tarjoukset parista paikasta ja sitten katsotaan, mihin päädytään. Kerro lisää, kun tietao kertyy :-)

Niin, Kari kyseli lainasta. Huomenna olemme menossa pankkiin sopimaan käytännön järjestelyistä. Lainaa ottanemme 230 tuhatta, jossa on osa varattu remonttia varten. Olemme sopineet, että 0,4 on pankin ottama ja sen jälkeen mietimme, onko se eurobori vai op-prime? Joku sanoi, että prime olisi parempi, mutta katsotaan nyt.

Tänään meillä oli jännä päivä. Tälle päivälle oli sovittu kappakirjan kirjoittaminen. Talon esitteessä luki, että siinä on 190m2. Meistä tuntui alusta alkaen, että niin paljon talossa ei ole neliöitä. Kyselin tätä asiaa kiintesitövälittäjältä, joka lupasi asian tarkistaa. Eilen illalla hän soitti, mutta olin silloin tilaisuudessa, enkä voinut vastata. laitoin viestiä, että voi soittaa. Ei soittanut. Tänään klo 13 hän soitti. Siinä aivan sivulauseessa hän mainitsi, että eihän se talo sitä 190m2 taida olla, ehkä 170m2. No, minä siinä ihmetelemään, että mitähän se nyt tarkoittaa, sillä olimmehän asunnon nähneet, mutta neliöhinta oli ilmoitettu 190m2 mukaan. Soitin "neuvonantajallemme", joka teki nopeasti laskelmia: Jos asunnon hinta on 203 t ja neliöitä on 190 ja tontin arvo on 40t, silloin neliöhinta on n 800e, eli jos asunto on 20m2 pienempi, se tekee hintaan n. 16t alennusta. Hän ehdotti, että teemme tarjouksen, että hinta pudotetaan 198t e, eli 5 000 hinnasta vielä pois. No niin. Aikaa oli tässä vaiheessa puoli tuntia sovittuun tapaamiseen. Tähänkö kauppa peruuntuisi? Mitä jos asia olisi tullut esille vasta kaupan jälkeen? Olisiko kyseessä ollut petos? niin tai näin, lähdimme tapaamiseen. Siellä kiinteistönvälittäjä oli mittaamassa asuntoa piirustuksista, ja nyt hän oli päätynyt siihen, että neliöitä olisi n. 180. Tilaisuus alkoi ja paikalla oli myös kaupanvahvistaja, joka myös otti kantaa tähän neliö-ongelmaan. Hän mielestään omakotitaloissa neliöt eivät ole tärkeitä (?), koska talo ostetaan enemmän huoneiden perusteella. Hö, sanoin minä, miksi sitten ilmoitetaan neliöhinta, joka lasketaan ja ilmoitetaan? Näin ostaja voi vertailla hintoja. Sanoinkin melko kireään sävyyn, että jospa kaupanvahvistaja ei kommentoisi asiaa, ettei tule sellainen tuntu, että kaikki ovat meitä vastaan (kiinteistönväliittäjä on myyjän mies, kaksi myyjää). Minä ehdotin, että hintaa pudotetaan 3 tuhatta ja asia on sillä selvä. Siinä vaiheessa myyjät pyysivät hetken miettimisaikaa. Takaisin tullessaan he ehdottivat, että luetaan kauppakirja ja katsotaan, mitä tehdään. Meille se sopi. Kauppakirjassa ei ollut huomauttamista ja sen jälkeen myyjät ehdottivat, että laitetaan riita puoliksi, eli lopullinen kauppahinta olisi 201 500e. Me olimme valmiita siihen suostumaan. Ja siinä se lopullinen kauppasumma sitten oli. Samalla maksoimme käsirahan 10t. Taloon pääsemme marraskuun lopulla ja viikkoa ennen maksamme lopun summan, eli 191 500e

Sen jälkeen paransimme maailmaa ja juttelimme myyjien työstä paikallisessa satamaliikenteessä. Mielenkiintoisia ja erittäin mukavia ihmisiä. Sellaisia tuntuu kaupunki olevan täynnä.

Mitä vielä sanoisin? Tämä on siis se talo, jonka eräs istanbulilainen nimeltä mainitsematon perhe meille ensimmäisenä etuovi.comista puhelumme aikana löysi! Muistatteko? :-) Tosin on muistettava, että ne kuvat kertoivat tuhat sanaa ja jättivät kertomatta toiset tuhat :-) Niin, maksoimmeko liikaa? Anopin mielestä oikea hinta olisi ollut 170t. Niin, kuka kertoo, mikä on oikea hinta? En minä tiedä. Tuon edellä kerrotun maksoimme ja nyt toivomme, että asuntojen hinnat lähtee huimaan nousuun :-) Niinhän se ei taida mennä, vaan korot nousee ja hinnat laskee ja lama tulee, oletteko te valmiita, me emme tiedä, miten siihen pitäsi varautua?

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, Paluumuuttaja vaikenee!