Maanantai ei ole suosikkini. Noin yleensä. On jotenkin tahmeaa nousta uuteen viikkoon. Mutta tämä maanantai oli kiva.
Opetan aamulla lapsille teknisiä töitä ja liikuntaa, molempia pari tuntia. Sen jälkeen on uskontoa kuutosille. Oppilaat olivat tänään hyvällä mielellä ja niin olin minäkin.
Ajattelin, että on syytä informoida viikonlopun tapahtumista pomoa, pienellä paikkakunnalla kun jutut yleensä kiertää. Pomo kuunteli kokemukseni ja hymyili :-) Hyvä. Tulin hyvälle mielelle. Uskonnon tunnilla oli aiheena Myrsky nousee. Ei merellä, vaan katolisessa kirkossa, kun Luther rupesi moittimaan kirkonmiehiä siitä, etteivät enää ota tosissaan Raamatun sanaa, vaan opettavat omia oppejaan. Meillä on muuten hyvä uskonnonkirja! Niin aloitin sitten kertomalla lapsille kokemuksiani seurakunnan järjestämässä kutsutilaisuudessa, ja kuinka minä nostatin "myrskyn". Lapset ottivat asian asiallisesti ja kyselivät tapahtumien kulkua. Toki pystyin kertomaan vain oman versioni ja itse esiinnyin tarinan sankarina/roistona.
Mutta ovatko ihmiset sitten tosissaan kiinnostuneita siitä, mitä tuossa tilanteessa puhuttiin? PMtar opiskelee ruotsia. Mennessään kielitunnille, hän kuuli, kun viereisessä pöydässä puhuttiin "että joku sellainen, joka oli ollut Istanbulissa..." ja siinä kohtaa miehelle oli suhisteltu vaikenemisen merkiksi, kun näkivät PMtaren. Niin että kyllä siitä näköjään puhutaan. Olen merkitty mies :-)
Mutta katselimme tänään myös TVtä, jossa esiintyi ystäväperheemme Lahdesta. He olivat Kotikokki -ohjelmassa. Oli mukava nähdä ystäviä asiallisessa ohjelmassa kertomassa, että perheiden kannattaa viettää aikaa yhdessä, vaikkapa hyvä ruuan parissa. Ohjelmaa voi katsoa Yle Areenassa ja sieltä Asiaohjelmat. Suosittelen!
Muuten...
Suomi on kiva maa :-)
PM
maanantai 17. marraskuuta 2008
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Kutsu kirkkoon
Saimme kutsun saapua Hangon kirkkoon 16.11. Silloin olisi erityinen Hankoon muuttaneiden kirkkopyhä. Kutsussa mainittiin erikseen, että jumalanpalveluksen jälkeen olisi lounas ja tilaisuus keskustelulle.
PMtar ei päässyt kirkkoon, koska hänellä oli työvuoro terveyskeskuksessa. Esikoinen oli Maata näkyvissä -tapahtumassa, mutta nuorimmaisen ja keskimmäisen kanssa istuimme penkkiin. Paikalla oli mm. kirkkoherran tytär, joka soitti klassista musiikkia ystäviensä kanssa. Aivan veret seisauttavan kaunista! Hangon viihdelaulajat lauloivat kauniita taivas lauluja ehtoollisen aikana. Ehtoollista jaettiin siten, että leipä kastettiin viiniin. Ja kirkkoherra saarnasi. Tämän sunnuntain aihe oli Valvokaa.
Saarnan teemana oli käsitykseni mukaan taistella ateismia vastaan uskontojen puolesta. Kungfutsen ja muiden uskotojen sanoma on samaa kuin kristinuskon. Raamattu on tulkintaa.
Jumalanpalveluksen jälkeen menimme seurakuntatalolle syömään lounasta ja juomaan kahvia. Kuulimme myös lisää kaunista musiikkia.
Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra antoi mahdollisuuden kommentoida saarnaa tai seurakunnan strategioita, joita ovat mm. vierellä kulkeminen, pyhä kohtaaminen ja kaksi muuta kohtaa, joita en nyt häpeäkseni juuri muista.
Ja siinä kohtaa tein virheen.
Kerroin kuka olen ja kerroin siitä, kuinka tähän asti olemme ihmetelleet kaupungin kauneutta ja pidämme kaupungista. Sen jälkeen puutuin saarnaan. Totesin saarnan olleen pitkä, mutta se ei ollut sinänsä ongelma. Sen jälkeen totesin sen, minkä jo edellä kierroin, että saarnan aihe oli ilmeisesti ateismin ja uskontojen välinen ristiriita. Sen jälkeen mainitsin, että mielestäni Kungfutsen sanomiset ja Jeesuksen sanomiset eivät ole samaa, vaan ne johtavat aivan eri päämääriin. Jeesus sanoi olevansa totuus, eikä muita totuuksia Jeesuksen mukaan ole. Toivoin kirkkoherralta selkeämpää muistutusta siitä, että meidän päämäärämme on taivas, eikä meidän tule katsella vain tätä maanpäällistä. Ja montaa muutakin ajattelematonta taisin sanoa. Sen jälkeen kirkkoherra otti puheenvuoron ja kertoi kaikenlaisia tarinoita (minun mielestäni) eikä halunnut enää antaa minulle puheenvuoroa. Ja sitten tilaisuus päättyi.
Minun luokseni tuli nainen, joka penäsi minulta, mikä on uskossa tärkeintä? Kysyin, mitä hän tarkoitti uskolla. Hän tarkoitti sitä, että ollaan suvaitsevia ja uskotaan kaikki yhdessä. Vieresta kulki vanhempi mies, joka totesi että oli kovin loukkaantunut sanoihini. Menin vielä kirkkoherran luokse jatkamaan keskustelua, mutta eihän se voinut siitä edetä. Hänen mukaansa minä en ymmärrä ja hän kehotti minua lukemaan jonkin teoksen, jonka ovat kirjoittaneet maamme kuuluisimmat (liberaali)teologit. Sen lukemiseen minulta menisi kuulemma 3kk ja sen jälkeen hän olisi valmis seuraavaan keskusteluun.
Olen sanonut, että en ole tullut koskaan jumalanpalveluksesta huonolla mielellä. Tälläkin kertaa tulin kirkosta suhteellisen hyvällä mielellä, mutta sieltä seurakuntatalolta lähdin hyvin lyötynä ja hämmentyneenä. En muista edes moskeijasta lähdettyäni olleeni niin lyöty. Vieressäni istunut mies sanoi puheenvuoroni jälkeen, että "nyt sait kirkkoherrasta vihollisen".
Uusi sivu on kääntynyt. Nyt on mietittävä, miten tästä eteenpäin. En oikein osannut tuoda tilanteita ja ajatuksiani julki. Nyt kaipaan uskovien yhteyttä, jossa voisi miettiä, miten tästä eteenpäin. Onneksi minulla on viisas vaimo.
Silti,
Hämmentynyt,
PM
PMtar ei päässyt kirkkoon, koska hänellä oli työvuoro terveyskeskuksessa. Esikoinen oli Maata näkyvissä -tapahtumassa, mutta nuorimmaisen ja keskimmäisen kanssa istuimme penkkiin. Paikalla oli mm. kirkkoherran tytär, joka soitti klassista musiikkia ystäviensä kanssa. Aivan veret seisauttavan kaunista! Hangon viihdelaulajat lauloivat kauniita taivas lauluja ehtoollisen aikana. Ehtoollista jaettiin siten, että leipä kastettiin viiniin. Ja kirkkoherra saarnasi. Tämän sunnuntain aihe oli Valvokaa.
Saarnan teemana oli käsitykseni mukaan taistella ateismia vastaan uskontojen puolesta. Kungfutsen ja muiden uskotojen sanoma on samaa kuin kristinuskon. Raamattu on tulkintaa.
Jumalanpalveluksen jälkeen menimme seurakuntatalolle syömään lounasta ja juomaan kahvia. Kuulimme myös lisää kaunista musiikkia.
Tilaisuuden lopuksi kirkkoherra antoi mahdollisuuden kommentoida saarnaa tai seurakunnan strategioita, joita ovat mm. vierellä kulkeminen, pyhä kohtaaminen ja kaksi muuta kohtaa, joita en nyt häpeäkseni juuri muista.
Ja siinä kohtaa tein virheen.
Kerroin kuka olen ja kerroin siitä, kuinka tähän asti olemme ihmetelleet kaupungin kauneutta ja pidämme kaupungista. Sen jälkeen puutuin saarnaan. Totesin saarnan olleen pitkä, mutta se ei ollut sinänsä ongelma. Sen jälkeen totesin sen, minkä jo edellä kierroin, että saarnan aihe oli ilmeisesti ateismin ja uskontojen välinen ristiriita. Sen jälkeen mainitsin, että mielestäni Kungfutsen sanomiset ja Jeesuksen sanomiset eivät ole samaa, vaan ne johtavat aivan eri päämääriin. Jeesus sanoi olevansa totuus, eikä muita totuuksia Jeesuksen mukaan ole. Toivoin kirkkoherralta selkeämpää muistutusta siitä, että meidän päämäärämme on taivas, eikä meidän tule katsella vain tätä maanpäällistä. Ja montaa muutakin ajattelematonta taisin sanoa. Sen jälkeen kirkkoherra otti puheenvuoron ja kertoi kaikenlaisia tarinoita (minun mielestäni) eikä halunnut enää antaa minulle puheenvuoroa. Ja sitten tilaisuus päättyi.
Minun luokseni tuli nainen, joka penäsi minulta, mikä on uskossa tärkeintä? Kysyin, mitä hän tarkoitti uskolla. Hän tarkoitti sitä, että ollaan suvaitsevia ja uskotaan kaikki yhdessä. Vieresta kulki vanhempi mies, joka totesi että oli kovin loukkaantunut sanoihini. Menin vielä kirkkoherran luokse jatkamaan keskustelua, mutta eihän se voinut siitä edetä. Hänen mukaansa minä en ymmärrä ja hän kehotti minua lukemaan jonkin teoksen, jonka ovat kirjoittaneet maamme kuuluisimmat (liberaali)teologit. Sen lukemiseen minulta menisi kuulemma 3kk ja sen jälkeen hän olisi valmis seuraavaan keskusteluun.
Olen sanonut, että en ole tullut koskaan jumalanpalveluksesta huonolla mielellä. Tälläkin kertaa tulin kirkosta suhteellisen hyvällä mielellä, mutta sieltä seurakuntatalolta lähdin hyvin lyötynä ja hämmentyneenä. En muista edes moskeijasta lähdettyäni olleeni niin lyöty. Vieressäni istunut mies sanoi puheenvuoroni jälkeen, että "nyt sait kirkkoherrasta vihollisen".
Uusi sivu on kääntynyt. Nyt on mietittävä, miten tästä eteenpäin. En oikein osannut tuoda tilanteita ja ajatuksiani julki. Nyt kaipaan uskovien yhteyttä, jossa voisi miettiä, miten tästä eteenpäin. Onneksi minulla on viisas vaimo.
Silti,
Hämmentynyt,
PM
torstai 13. marraskuuta 2008
Syksy on tullut
Niin kai pitää sanoa, kun klo 17 on pimeää. Rohkeasti kuitenkin lähdimme PMtaren ja nuorimmaisen kanssa Hangon rantoja katselemaan. tai eipä niitä ihmeesti pimeessä näkynyt, mutta Russarön majakka meille valoaan iloisesti vilkutti.
Esikoinen läpäisi mopokortti testin. Ekalla läpi ja siitä alkoin huristelu. Yamaha TZR oli jo aiemmin hankittu, joten nyt pyörä saa kyyti myös kadulla. Vähän se hirvittää, kun tietää, että hänen kaverinsa ovat melkein kaikki ajaneet mopolla kolarin. Yksi taitaa olla parasta aikaa sairaalassa... Mutta ei nuoria miehiä voi pumpulissa ja lasikaapissa pitää. Suojelusenkeleillä riittää puuhaa...
Me olemme nyt kiertomme kiertäneet. Siis nimikot on kierretty ja puheet tältä kertaa pidetty. No, onhan PMllä viikonloppuna puhetta pidettävänä, mutta tämä edellinen työmme on nyt virallisesti ohi, lukuunottamatta luottamustehtävää LHssa.
Elämä jatkuu tasaisen turvallisesti. Juuri tuossa istuin puhelimessa ja hoitelin sähkölaskuasioita. Ajatella, klo oli 17.30 ja homma hoitu! En lakkaa ihmettelemästä suomalaista helppoutta muutamissa asioissa.
PMtar alkaa päästä sisään työhönsä, eikä enää valvo öitä. Sellaista se on, arkipäiväistymistä.
Vaan sanonpa sen vieläkin täällä sateisessa ja pimeässä Hangossa, Suomi on kiva maa! :-)
terv PM
Esikoinen läpäisi mopokortti testin. Ekalla läpi ja siitä alkoin huristelu. Yamaha TZR oli jo aiemmin hankittu, joten nyt pyörä saa kyyti myös kadulla. Vähän se hirvittää, kun tietää, että hänen kaverinsa ovat melkein kaikki ajaneet mopolla kolarin. Yksi taitaa olla parasta aikaa sairaalassa... Mutta ei nuoria miehiä voi pumpulissa ja lasikaapissa pitää. Suojelusenkeleillä riittää puuhaa...
Me olemme nyt kiertomme kiertäneet. Siis nimikot on kierretty ja puheet tältä kertaa pidetty. No, onhan PMllä viikonloppuna puhetta pidettävänä, mutta tämä edellinen työmme on nyt virallisesti ohi, lukuunottamatta luottamustehtävää LHssa.
Elämä jatkuu tasaisen turvallisesti. Juuri tuossa istuin puhelimessa ja hoitelin sähkölaskuasioita. Ajatella, klo oli 17.30 ja homma hoitu! En lakkaa ihmettelemästä suomalaista helppoutta muutamissa asioissa.
PMtar alkaa päästä sisään työhönsä, eikä enää valvo öitä. Sellaista se on, arkipäiväistymistä.
Vaan sanonpa sen vieläkin täällä sateisessa ja pimeässä Hangossa, Suomi on kiva maa! :-)
terv PM
tiistai 21. lokakuuta 2008
Paluumuuttajattaren paluu töihin
Niin se alkoi PMtaren työt terveyskeskuksessa. Kovin hän on vakava töistä palatessaan. On kuulemma moni asia muuttunut niiden 15 vuoden aikana, jotka hän on ollut poissa sairaanhoitajan työstä. Tai ei siitä työstä, mutta terveyskeskus ympäristöstä. Mutta näiden muutamien päivien aikana on ollut havaittavissa selvää rentoutumista verrattuna ihan ensimmäiseen päivään. Jos näin tottuminen edistyy, on ensi viikolla jo aika rentoa.
Mutta kotona tietysti elämä on muuttunut. Nyt meidän miestenkin ohjelmaan kuuluu aamupalan laittoa, siivousta ja pyykinpesua. No, kaipa siihenkin tottuu...
Talouskriisistä
kv kyseli talouskriisin vaikutuksia omakotitalon ostajalle. No, kun me asutaan vielä vuokralla, eikä lopullista kauppasummaa ole vielä maksettu, ei vaikutukset vielä tunnu :-) Mutta korothan ovat menneet viimeisen kaksi viikkoa alaspäin, joten sikäli vaikuttaa hyvältä. Mutta ne nyt ehtii noustakin monta kertaa ennen kuin meillä takaisinmaksu alkaa. 21.11. me maksamme loput talon hinnasta ja seuraavan kuun alussa alkaa korkojen ja lyhennysten maksu.
Täällä Hangossa talouskriisi vaikuttaa siten, että uutisten mukaan autojen vienti Venäjälle on lähes seis. Vielä muutama viikko sitten puhuttiin varastopaikkojen suurentamisesta. Ja nyt 360 ajoneuvonsiirtäjää pelkää työpaikkansa puolesta. Sataman hiljeneminen on aika vakava paikka Hangolle. Se voi merkitä esim. talojen arvojen putoamista rajustikin. Niinpä näin kunnan palkkalistoilla olevana asia hieman heilauttaa, mutta uskoisin, että opettaminen jatkuu aika pitkälle lamankin aikana ja jotkut tarvitsevat jopa terveydenhoitoa...
On tässä kierrelty nimikkoja. Torstaina ajoin Valkeakoskelle illaksi. noin 500km. Aamulla kouluun ja heti koulun jälkeen Keski-Poriin. Yövyin Kokemäellä ja su oli saarna ja tilaisuus Orivedellä. Mukavia tilanteita kaikki tyyni, yhteensä tuli neljälle paivälle kilometrejä reilusti yli 1000. Uskolliset ovat näissäkin tilanteissa uskollisia, mutta uusia näkyy vähän.
Torstai ja perjantai on syyslomaa. Käydään Hesassa ihmettelemässä suurta maailma ja illalla mennään ehkä kuuntelemaan "kopsel konserttia".
Sellaista arkista elämää. Suomi on kiva maa!
PM
Mutta kotona tietysti elämä on muuttunut. Nyt meidän miestenkin ohjelmaan kuuluu aamupalan laittoa, siivousta ja pyykinpesua. No, kaipa siihenkin tottuu...
Talouskriisistä
kv kyseli talouskriisin vaikutuksia omakotitalon ostajalle. No, kun me asutaan vielä vuokralla, eikä lopullista kauppasummaa ole vielä maksettu, ei vaikutukset vielä tunnu :-) Mutta korothan ovat menneet viimeisen kaksi viikkoa alaspäin, joten sikäli vaikuttaa hyvältä. Mutta ne nyt ehtii noustakin monta kertaa ennen kuin meillä takaisinmaksu alkaa. 21.11. me maksamme loput talon hinnasta ja seuraavan kuun alussa alkaa korkojen ja lyhennysten maksu.
Täällä Hangossa talouskriisi vaikuttaa siten, että uutisten mukaan autojen vienti Venäjälle on lähes seis. Vielä muutama viikko sitten puhuttiin varastopaikkojen suurentamisesta. Ja nyt 360 ajoneuvonsiirtäjää pelkää työpaikkansa puolesta. Sataman hiljeneminen on aika vakava paikka Hangolle. Se voi merkitä esim. talojen arvojen putoamista rajustikin. Niinpä näin kunnan palkkalistoilla olevana asia hieman heilauttaa, mutta uskoisin, että opettaminen jatkuu aika pitkälle lamankin aikana ja jotkut tarvitsevat jopa terveydenhoitoa...
On tässä kierrelty nimikkoja. Torstaina ajoin Valkeakoskelle illaksi. noin 500km. Aamulla kouluun ja heti koulun jälkeen Keski-Poriin. Yövyin Kokemäellä ja su oli saarna ja tilaisuus Orivedellä. Mukavia tilanteita kaikki tyyni, yhteensä tuli neljälle paivälle kilometrejä reilusti yli 1000. Uskolliset ovat näissäkin tilanteissa uskollisia, mutta uusia näkyy vähän.
Torstai ja perjantai on syyslomaa. Käydään Hesassa ihmettelemässä suurta maailma ja illalla mennään ehkä kuuntelemaan "kopsel konserttia".
Sellaista arkista elämää. Suomi on kiva maa!
PM
maanantai 6. lokakuuta 2008
Maksuja riittää
Suomessa pitää maksaa kaikenlaisia maksuja. No, kyllä minä sen tiesin entuudestaan, mutta jotain olin ehkä unohtanutkin ja kun pojat ovat kasvaneet, on maksujakin tullut lisää.
Esimerkkejä tavallisen perheen tavallisista maksuista:
- liikennevakuutus 200e/v (70% bonus)
-autovakuutus (osakasko, siis vapaaehtoinen) 232e/v
- ajoneuvovero (diesel) n.600e/v
- esikoisen sählyn pelilisenssi 35e/v
-esikoisen sählyvakuutus 65e/v
- keskimmäisen sählyn pelilisenssi 35e/v
- keskimmäisen sählyvakuutus 65e/v
- keskimmäisen jalkapallo pelilisenssi 35e/v
-keskimmäisen jalkapallon vakuutus 65e/v
- nuorimmaisen jalkapallo pelilisenssi ja vakuutus 40e/v
- esikoisen sählymaksu 70e/v
-keskimmäisen sählymaksu 70e/v
- vanhimman mopovakuutus 93e/v
- mopon kasko 96e/v
- tulevan talon vakuutukset yhteensä 594e/v
- vuokra nykyisestä/kk 1200e
-sähkö nykyisestä/ kk 230e
- vesi 50e/kk
- puhelimet x 5henkeä n. 50e/kk
- ruokaan kuukaudessa olemme varanneet 500e, joka PMtaren tiukassa kontrollissa piti ainakin edellisen kuun. "Lidl on halpa" :-)
- vaatteisiin ?
- polttoaineisiin?
- muihin harrastuksiin?
-jne
Luokanopettajan bruttopalkkaa on noin 2500e, joka nousee muutaman satasen, jos on paljon ylitunteja. niitä ei nykyään enää ole. Käteen jää siis noin 1900e-2000e, riippuen veroprosentista. Meillä se on nyt alhainen, koska olemme vain puoli vuotta Suomen verotuksessa. PMtaren palkka liikkunee "noin" samoissa. Työpaikkailmoituksessa luki, että palkka HYVÄ. Seuraavassa ilmoituksessa se hyvä ilmoitettiin. Se on 2355e/kk. Se siis erikoissairaanhoitajan HYVÄ palkka.
Niin, taisin jo jossain edellisessä blogissani mainita, että kun ostaa talon, siitä pitää maksaa varainsiirtovero, joka on 4%. Meille se merkitsi 8060e maksettavaksi valtiolle. Mutta veroja on kiva maksaa, niillähän maksetaan opettajien ja sairaanhoitajien palkat :-)
Mukavaa m(j)aksamista jokaiselle blogin lukijalle!
PM
Esimerkkejä tavallisen perheen tavallisista maksuista:
- liikennevakuutus 200e/v (70% bonus)
-autovakuutus (osakasko, siis vapaaehtoinen) 232e/v
- ajoneuvovero (diesel) n.600e/v
- esikoisen sählyn pelilisenssi 35e/v
-esikoisen sählyvakuutus 65e/v
- keskimmäisen sählyn pelilisenssi 35e/v
- keskimmäisen sählyvakuutus 65e/v
- keskimmäisen jalkapallo pelilisenssi 35e/v
-keskimmäisen jalkapallon vakuutus 65e/v
- nuorimmaisen jalkapallo pelilisenssi ja vakuutus 40e/v
- esikoisen sählymaksu 70e/v
-keskimmäisen sählymaksu 70e/v
- vanhimman mopovakuutus 93e/v
- mopon kasko 96e/v
- tulevan talon vakuutukset yhteensä 594e/v
- vuokra nykyisestä/kk 1200e
-sähkö nykyisestä/ kk 230e
- vesi 50e/kk
- puhelimet x 5henkeä n. 50e/kk
- ruokaan kuukaudessa olemme varanneet 500e, joka PMtaren tiukassa kontrollissa piti ainakin edellisen kuun. "Lidl on halpa" :-)
- vaatteisiin ?
- polttoaineisiin?
- muihin harrastuksiin?
-jne
Luokanopettajan bruttopalkkaa on noin 2500e, joka nousee muutaman satasen, jos on paljon ylitunteja. niitä ei nykyään enää ole. Käteen jää siis noin 1900e-2000e, riippuen veroprosentista. Meillä se on nyt alhainen, koska olemme vain puoli vuotta Suomen verotuksessa. PMtaren palkka liikkunee "noin" samoissa. Työpaikkailmoituksessa luki, että palkka HYVÄ. Seuraavassa ilmoituksessa se hyvä ilmoitettiin. Se on 2355e/kk. Se siis erikoissairaanhoitajan HYVÄ palkka.
Niin, taisin jo jossain edellisessä blogissani mainita, että kun ostaa talon, siitä pitää maksaa varainsiirtovero, joka on 4%. Meille se merkitsi 8060e maksettavaksi valtiolle. Mutta veroja on kiva maksaa, niillähän maksetaan opettajien ja sairaanhoitajien palkat :-)
Mukavaa m(j)aksamista jokaiselle blogin lukijalle!
PM
lauantai 27. syyskuuta 2008
Kovaa puhetta
Olen tässä viime aikoina ihmetellyt suomalaisten kielenkäyttöä. En nyt tarkoita koululaisten kirjoitusvirheitä, vaan aikuisten, nuorten ja lasten kieltä.
Olin lähdössä koululta, kun kuulin erään oppilaan sanovat kaverilleen: " Nyt ollaan koulun alueen ulkopuolella, nyt saa kiroilla". No, sinänsä oikein, mutta emmehän me koululla opeta asioita koulua varten, vaan elämää varten.
Niin, mistähän ne lapset puheensa oppivat?
Olen ollut mukana pelaamassa tavallisten suomalaisten miesten kanssa sählyä. On hämmästyttävää, kuinka paljon suomalaiset käyttävät ns. kirosanoja. Sama oli tilanne, kun olin talkoissa metsästysseuran miesten kanssa. Siis kiroilua niin maalla kuin kaupungissa.
Ulkomailla ei niin paljon kiroiluun törmää, tai sitten niitä ei niin "kuule", eivätkä ne tunnu niin törkeiltä kuin äidinkielellä.
Sellaista tuli Paluumuuttajalle mieleen.
Olin lähdössä koululta, kun kuulin erään oppilaan sanovat kaverilleen: " Nyt ollaan koulun alueen ulkopuolella, nyt saa kiroilla". No, sinänsä oikein, mutta emmehän me koululla opeta asioita koulua varten, vaan elämää varten.
Niin, mistähän ne lapset puheensa oppivat?
Olen ollut mukana pelaamassa tavallisten suomalaisten miesten kanssa sählyä. On hämmästyttävää, kuinka paljon suomalaiset käyttävät ns. kirosanoja. Sama oli tilanne, kun olin talkoissa metsästysseuran miesten kanssa. Siis kiroilua niin maalla kuin kaupungissa.
Ulkomailla ei niin paljon kiroiluun törmää, tai sitten niitä ei niin "kuule", eivätkä ne tunnu niin törkeiltä kuin äidinkielellä.
Sellaista tuli Paluumuuttajalle mieleen.
torstai 18. syyskuuta 2008
Käsiraha maksettu
Paluumuuttaja on ollut kovin kiireinen, eikä ole ehtinyt päivittää blogiaan. Se tarkoittaa, että Suomessakin täytyy pitää huolta siitä, että aikaa käyttää oikeisiin asioihin, kuten kirjoittaa blogia...
Ensin vastaan tulleisiin kommentteihin.
Ulla kyseli koulusta. Koulun pito on mukavaa. Olen mennyt koululle joka aamu hyvällä mielellä ja lasten kanssa on ollut hämmästyttävän hauskaa. On ollut kiva puhua asiaa uskonnon tunnilla, pohtia matemaattisia ongelmia, tutkia vanhoja suomalaisia sanoja, opettaa lapsille maailman vanhimmista kaupungeista, kuten Turkissa sijaitsevasta Catal Höyukistä, pelata pesistä lasten kanssa, syödä herkullista kouluruokaa (tässä ei ollut edes sarkasmia), näpertää lehtikoteloita teknisissä jne. Se on kyllä tarkoittanut sitä, että vaikka menen koululle tuntia ennen koulun alkua, en millään ehdi kotiin klo 16, kun ruoka odottaa. Vanhempainiltana vahtimestari tuli ajamaan minua pois koululta ennen klo 21, jolloin hälytykset menee automaattisesti päälle. Lähdin koululta klo 20.55. Kyllä suomalainen koulumaailma on järjestäytynyttä ja ennustettavaa. Erilaisia tuki-ihmisä on joka nurkalla: tervydenhoitaja, hammashoitaja, keittiöhenkilökunta, vahtimestari, siistijät koulupsykologi, erityisopettaja, kouluavustajia, rehtori, rinnakkaisluokan opettajat... Ei tätä työtä tarvitse yksin tehdä. Suomessa on asiat hyvällä mallilla, vaikka parantaa voidaan aina, mutta sehän on itsestäänselvyys, jota on turha edes mainita, vaikka itsekin tuon lauseen tuohon kirjoitin. Oliko sinulla Ulla, jokin erityinen asia, josta olisit halunnut kommenttia?
Sannalle kiitokset Paluumuutajattarelta! Hyvin on vuosia karttunut! Oli kiva kuulla Pltä kuulumisenne puhelimessa! Herra on voimallinen teillekin oman kodin osoittamaan!Olkaa tekin turvallisella mielellä!
Mari mainitsi aurinkopaneeleista. Olen itsekin niistä kiinnostunut. Olen ollut mailiyhteydessä erääseen palvelun tarjoajaan. Ajatukseni on, että pyydän tarjoukset parista paikasta ja sitten katsotaan, mihin päädytään. Kerro lisää, kun tietao kertyy :-)
Niin, Kari kyseli lainasta. Huomenna olemme menossa pankkiin sopimaan käytännön järjestelyistä. Lainaa ottanemme 230 tuhatta, jossa on osa varattu remonttia varten. Olemme sopineet, että 0,4 on pankin ottama ja sen jälkeen mietimme, onko se eurobori vai op-prime? Joku sanoi, että prime olisi parempi, mutta katsotaan nyt.
Tänään meillä oli jännä päivä. Tälle päivälle oli sovittu kappakirjan kirjoittaminen. Talon esitteessä luki, että siinä on 190m2. Meistä tuntui alusta alkaen, että niin paljon talossa ei ole neliöitä. Kyselin tätä asiaa kiintesitövälittäjältä, joka lupasi asian tarkistaa. Eilen illalla hän soitti, mutta olin silloin tilaisuudessa, enkä voinut vastata. laitoin viestiä, että voi soittaa. Ei soittanut. Tänään klo 13 hän soitti. Siinä aivan sivulauseessa hän mainitsi, että eihän se talo sitä 190m2 taida olla, ehkä 170m2. No, minä siinä ihmetelemään, että mitähän se nyt tarkoittaa, sillä olimmehän asunnon nähneet, mutta neliöhinta oli ilmoitettu 190m2 mukaan. Soitin "neuvonantajallemme", joka teki nopeasti laskelmia: Jos asunnon hinta on 203 t ja neliöitä on 190 ja tontin arvo on 40t, silloin neliöhinta on n 800e, eli jos asunto on 20m2 pienempi, se tekee hintaan n. 16t alennusta. Hän ehdotti, että teemme tarjouksen, että hinta pudotetaan 198t e, eli 5 000 hinnasta vielä pois. No niin. Aikaa oli tässä vaiheessa puoli tuntia sovittuun tapaamiseen. Tähänkö kauppa peruuntuisi? Mitä jos asia olisi tullut esille vasta kaupan jälkeen? Olisiko kyseessä ollut petos? niin tai näin, lähdimme tapaamiseen. Siellä kiinteistönvälittäjä oli mittaamassa asuntoa piirustuksista, ja nyt hän oli päätynyt siihen, että neliöitä olisi n. 180. Tilaisuus alkoi ja paikalla oli myös kaupanvahvistaja, joka myös otti kantaa tähän neliö-ongelmaan. Hän mielestään omakotitaloissa neliöt eivät ole tärkeitä (?), koska talo ostetaan enemmän huoneiden perusteella. Hö, sanoin minä, miksi sitten ilmoitetaan neliöhinta, joka lasketaan ja ilmoitetaan? Näin ostaja voi vertailla hintoja. Sanoinkin melko kireään sävyyn, että jospa kaupanvahvistaja ei kommentoisi asiaa, ettei tule sellainen tuntu, että kaikki ovat meitä vastaan (kiinteistönväliittäjä on myyjän mies, kaksi myyjää). Minä ehdotin, että hintaa pudotetaan 3 tuhatta ja asia on sillä selvä. Siinä vaiheessa myyjät pyysivät hetken miettimisaikaa. Takaisin tullessaan he ehdottivat, että luetaan kauppakirja ja katsotaan, mitä tehdään. Meille se sopi. Kauppakirjassa ei ollut huomauttamista ja sen jälkeen myyjät ehdottivat, että laitetaan riita puoliksi, eli lopullinen kauppahinta olisi 201 500e. Me olimme valmiita siihen suostumaan. Ja siinä se lopullinen kauppasumma sitten oli. Samalla maksoimme käsirahan 10t. Taloon pääsemme marraskuun lopulla ja viikkoa ennen maksamme lopun summan, eli 191 500e
Sen jälkeen paransimme maailmaa ja juttelimme myyjien työstä paikallisessa satamaliikenteessä. Mielenkiintoisia ja erittäin mukavia ihmisiä. Sellaisia tuntuu kaupunki olevan täynnä.
Mitä vielä sanoisin? Tämä on siis se talo, jonka eräs istanbulilainen nimeltä mainitsematon perhe meille ensimmäisenä etuovi.comista puhelumme aikana löysi! Muistatteko? :-) Tosin on muistettava, että ne kuvat kertoivat tuhat sanaa ja jättivät kertomatta toiset tuhat :-) Niin, maksoimmeko liikaa? Anopin mielestä oikea hinta olisi ollut 170t. Niin, kuka kertoo, mikä on oikea hinta? En minä tiedä. Tuon edellä kerrotun maksoimme ja nyt toivomme, että asuntojen hinnat lähtee huimaan nousuun :-) Niinhän se ei taida mennä, vaan korot nousee ja hinnat laskee ja lama tulee, oletteko te valmiita, me emme tiedä, miten siihen pitäsi varautua?
Näihin kuviin näihin tunnelmiin, Paluumuuttaja vaikenee!
Ensin vastaan tulleisiin kommentteihin.
Ulla kyseli koulusta. Koulun pito on mukavaa. Olen mennyt koululle joka aamu hyvällä mielellä ja lasten kanssa on ollut hämmästyttävän hauskaa. On ollut kiva puhua asiaa uskonnon tunnilla, pohtia matemaattisia ongelmia, tutkia vanhoja suomalaisia sanoja, opettaa lapsille maailman vanhimmista kaupungeista, kuten Turkissa sijaitsevasta Catal Höyukistä, pelata pesistä lasten kanssa, syödä herkullista kouluruokaa (tässä ei ollut edes sarkasmia), näpertää lehtikoteloita teknisissä jne. Se on kyllä tarkoittanut sitä, että vaikka menen koululle tuntia ennen koulun alkua, en millään ehdi kotiin klo 16, kun ruoka odottaa. Vanhempainiltana vahtimestari tuli ajamaan minua pois koululta ennen klo 21, jolloin hälytykset menee automaattisesti päälle. Lähdin koululta klo 20.55. Kyllä suomalainen koulumaailma on järjestäytynyttä ja ennustettavaa. Erilaisia tuki-ihmisä on joka nurkalla: tervydenhoitaja, hammashoitaja, keittiöhenkilökunta, vahtimestari, siistijät koulupsykologi, erityisopettaja, kouluavustajia, rehtori, rinnakkaisluokan opettajat... Ei tätä työtä tarvitse yksin tehdä. Suomessa on asiat hyvällä mallilla, vaikka parantaa voidaan aina, mutta sehän on itsestäänselvyys, jota on turha edes mainita, vaikka itsekin tuon lauseen tuohon kirjoitin. Oliko sinulla Ulla, jokin erityinen asia, josta olisit halunnut kommenttia?
Sannalle kiitokset Paluumuutajattarelta! Hyvin on vuosia karttunut! Oli kiva kuulla Pltä kuulumisenne puhelimessa! Herra on voimallinen teillekin oman kodin osoittamaan!Olkaa tekin turvallisella mielellä!
Mari mainitsi aurinkopaneeleista. Olen itsekin niistä kiinnostunut. Olen ollut mailiyhteydessä erääseen palvelun tarjoajaan. Ajatukseni on, että pyydän tarjoukset parista paikasta ja sitten katsotaan, mihin päädytään. Kerro lisää, kun tietao kertyy :-)
Niin, Kari kyseli lainasta. Huomenna olemme menossa pankkiin sopimaan käytännön järjestelyistä. Lainaa ottanemme 230 tuhatta, jossa on osa varattu remonttia varten. Olemme sopineet, että 0,4 on pankin ottama ja sen jälkeen mietimme, onko se eurobori vai op-prime? Joku sanoi, että prime olisi parempi, mutta katsotaan nyt.
Tänään meillä oli jännä päivä. Tälle päivälle oli sovittu kappakirjan kirjoittaminen. Talon esitteessä luki, että siinä on 190m2. Meistä tuntui alusta alkaen, että niin paljon talossa ei ole neliöitä. Kyselin tätä asiaa kiintesitövälittäjältä, joka lupasi asian tarkistaa. Eilen illalla hän soitti, mutta olin silloin tilaisuudessa, enkä voinut vastata. laitoin viestiä, että voi soittaa. Ei soittanut. Tänään klo 13 hän soitti. Siinä aivan sivulauseessa hän mainitsi, että eihän se talo sitä 190m2 taida olla, ehkä 170m2. No, minä siinä ihmetelemään, että mitähän se nyt tarkoittaa, sillä olimmehän asunnon nähneet, mutta neliöhinta oli ilmoitettu 190m2 mukaan. Soitin "neuvonantajallemme", joka teki nopeasti laskelmia: Jos asunnon hinta on 203 t ja neliöitä on 190 ja tontin arvo on 40t, silloin neliöhinta on n 800e, eli jos asunto on 20m2 pienempi, se tekee hintaan n. 16t alennusta. Hän ehdotti, että teemme tarjouksen, että hinta pudotetaan 198t e, eli 5 000 hinnasta vielä pois. No niin. Aikaa oli tässä vaiheessa puoli tuntia sovittuun tapaamiseen. Tähänkö kauppa peruuntuisi? Mitä jos asia olisi tullut esille vasta kaupan jälkeen? Olisiko kyseessä ollut petos? niin tai näin, lähdimme tapaamiseen. Siellä kiinteistönvälittäjä oli mittaamassa asuntoa piirustuksista, ja nyt hän oli päätynyt siihen, että neliöitä olisi n. 180. Tilaisuus alkoi ja paikalla oli myös kaupanvahvistaja, joka myös otti kantaa tähän neliö-ongelmaan. Hän mielestään omakotitaloissa neliöt eivät ole tärkeitä (?), koska talo ostetaan enemmän huoneiden perusteella. Hö, sanoin minä, miksi sitten ilmoitetaan neliöhinta, joka lasketaan ja ilmoitetaan? Näin ostaja voi vertailla hintoja. Sanoinkin melko kireään sävyyn, että jospa kaupanvahvistaja ei kommentoisi asiaa, ettei tule sellainen tuntu, että kaikki ovat meitä vastaan (kiinteistönväliittäjä on myyjän mies, kaksi myyjää). Minä ehdotin, että hintaa pudotetaan 3 tuhatta ja asia on sillä selvä. Siinä vaiheessa myyjät pyysivät hetken miettimisaikaa. Takaisin tullessaan he ehdottivat, että luetaan kauppakirja ja katsotaan, mitä tehdään. Meille se sopi. Kauppakirjassa ei ollut huomauttamista ja sen jälkeen myyjät ehdottivat, että laitetaan riita puoliksi, eli lopullinen kauppahinta olisi 201 500e. Me olimme valmiita siihen suostumaan. Ja siinä se lopullinen kauppasumma sitten oli. Samalla maksoimme käsirahan 10t. Taloon pääsemme marraskuun lopulla ja viikkoa ennen maksamme lopun summan, eli 191 500e
Sen jälkeen paransimme maailmaa ja juttelimme myyjien työstä paikallisessa satamaliikenteessä. Mielenkiintoisia ja erittäin mukavia ihmisiä. Sellaisia tuntuu kaupunki olevan täynnä.
Mitä vielä sanoisin? Tämä on siis se talo, jonka eräs istanbulilainen nimeltä mainitsematon perhe meille ensimmäisenä etuovi.comista puhelumme aikana löysi! Muistatteko? :-) Tosin on muistettava, että ne kuvat kertoivat tuhat sanaa ja jättivät kertomatta toiset tuhat :-) Niin, maksoimmeko liikaa? Anopin mielestä oikea hinta olisi ollut 170t. Niin, kuka kertoo, mikä on oikea hinta? En minä tiedä. Tuon edellä kerrotun maksoimme ja nyt toivomme, että asuntojen hinnat lähtee huimaan nousuun :-) Niinhän se ei taida mennä, vaan korot nousee ja hinnat laskee ja lama tulee, oletteko te valmiita, me emme tiedä, miten siihen pitäsi varautua?
Näihin kuviin näihin tunnelmiin, Paluumuuttaja vaikenee!
torstai 4. syyskuuta 2008
Ev sahibi olacagiz Olemme kohta talollisia
Niin että niin siinä kävi. Kiinteistövälittäjä soitti tänään ja kertoi, että tarjouksemme on hyväksytty. Tällä hetkellä näyttää siis siltä (suullisesti sovittu), että saamme talon sillä hinnalla, jonka siitä tarjosimme. Satullahan oli haaaveena keltainen mansardikattoinen talo. Väri on väärä, mutta eiköhän se siitä vielä vaihdu. Satu on sitä mieltä, ettei opettajilla muuta tekemistä kesällä olekaan, kuin maalata taloa...
Ja mitä nyt?
Emme oikeastaan tiedä. Alustavia neuvotteluja jo olemme pankin kanssa käyneet, mutta kai ne täytyy neuvotella loppuun. Pelkällä ostohinnalla ei toki selviä, vaan lisäksi tulee veroja ja sen semmoisia, useita tuhansia euroja. Ja sen jälkeen alkaa jonkinlaisen remontin suunnittelu.
Myyjä tarvitsee kotiaan vielä joulukuun alkuun asti, mutta sen jälkeen näillä näkymin pääsemme aloittamaan tavaroiden rahtaamisen sisään. Meillähän on jotakin pientä ympäri sukulaisia säilöttynä :-) Kiitos vaan kaikille niille, jotka kärsivällisesti tavaroitamme ovat sietäneet nurkissaan viimeiset 10 vuotta.
Mutta tälläinen viesti meille tuli tänään tänne aurinkoiseen Hankoon!
Jos jollain lukijalla on viisautta taloasioissa, kertokoon tietonsa nyt, tai vaietkoon ikuisesti :-)
Että talon omistajaksi, huh huh! Ja ihan omasta tahdosta, vapaaehtoisesti...
PM
Ja mitä nyt?
Emme oikeastaan tiedä. Alustavia neuvotteluja jo olemme pankin kanssa käyneet, mutta kai ne täytyy neuvotella loppuun. Pelkällä ostohinnalla ei toki selviä, vaan lisäksi tulee veroja ja sen semmoisia, useita tuhansia euroja. Ja sen jälkeen alkaa jonkinlaisen remontin suunnittelu.
Myyjä tarvitsee kotiaan vielä joulukuun alkuun asti, mutta sen jälkeen näillä näkymin pääsemme aloittamaan tavaroiden rahtaamisen sisään. Meillähän on jotakin pientä ympäri sukulaisia säilöttynä :-) Kiitos vaan kaikille niille, jotka kärsivällisesti tavaroitamme ovat sietäneet nurkissaan viimeiset 10 vuotta.
Mutta tälläinen viesti meille tuli tänään tänne aurinkoiseen Hankoon!
Jos jollain lukijalla on viisautta taloasioissa, kertokoon tietonsa nyt, tai vaietkoon ikuisesti :-)
Että talon omistajaksi, huh huh! Ja ihan omasta tahdosta, vapaaehtoisesti...
PM
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Muutama ajatus Hangon kirkon historiasta
Viime yönä sain luettua kirjan Hangon kirkon historiasta.
Edellä olen kertonut siitä ajasta, kun kirkkoa rakennettiin ja sen jälkeen käytiin käräjiä.
Talvisodan aikana Hankoa pommitettiin 72 kertaa ja kaupunkiin pudotettiin n. 1100 pommia. Kirkkokin sai niistä osansa. Talvisodan rauhanehtoihin kuului myös Hangon luovuttaminen Neovostoliitolle. Hankolaisilla oli 10 pv aikaa lähteä kaupungista. Kirkosta otettin talteen kaikki arvokas, kellot, urut jne. Jatkosodassa Hanko vallattiin takaisin. Silloin paljastui, että kirkkoa oli käytetty teatterina, elokuvateatterina ja klubina. Käsittämätöntä, kuin lyhyessä ajassa saa tuhottua niin paljon.
Seurakunta kokoontui korjauksien aikana mm. ortodoksikirkossa ja vapaakirkossa. Vuonna 1953 tehtiin perusteellista korjausta ja silloin mm. kirkon ulkoseinät uusittiin sellaiseksi kuin se on tänään, harmaaksi ja ankeaksi. Kirkkohan oli alunperin kaunis tiilikirkko. Ja koko ajan kinasteltiin siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten.
Tämän historiikin lukeminen on tuonut minulle mieleen sen, kuinka raadollista ihmisten ja erityisesti seurakunnan toiminta voi olla. Tiloja tarvitaan, mutta käsitys siitä, millaiset niiden tulisi olla, menee usein pahasti ristiin. Ja virheitäkin on selvästi tehty ja tulevat polvet ovat sitten saaneet edeltäjien töitä korjailla.
Niin että ystävät siellä Istanbulissa, Kolay gelsin!
PM
Edellä olen kertonut siitä ajasta, kun kirkkoa rakennettiin ja sen jälkeen käytiin käräjiä.
Talvisodan aikana Hankoa pommitettiin 72 kertaa ja kaupunkiin pudotettiin n. 1100 pommia. Kirkkokin sai niistä osansa. Talvisodan rauhanehtoihin kuului myös Hangon luovuttaminen Neovostoliitolle. Hankolaisilla oli 10 pv aikaa lähteä kaupungista. Kirkosta otettin talteen kaikki arvokas, kellot, urut jne. Jatkosodassa Hanko vallattiin takaisin. Silloin paljastui, että kirkkoa oli käytetty teatterina, elokuvateatterina ja klubina. Käsittämätöntä, kuin lyhyessä ajassa saa tuhottua niin paljon.
Seurakunta kokoontui korjauksien aikana mm. ortodoksikirkossa ja vapaakirkossa. Vuonna 1953 tehtiin perusteellista korjausta ja silloin mm. kirkon ulkoseinät uusittiin sellaiseksi kuin se on tänään, harmaaksi ja ankeaksi. Kirkkohan oli alunperin kaunis tiilikirkko. Ja koko ajan kinasteltiin siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten.
Tämän historiikin lukeminen on tuonut minulle mieleen sen, kuinka raadollista ihmisten ja erityisesti seurakunnan toiminta voi olla. Tiloja tarvitaan, mutta käsitys siitä, millaiset niiden tulisi olla, menee usein pahasti ristiin. Ja virheitäkin on selvästi tehty ja tulevat polvet ovat sitten saaneet edeltäjien töitä korjailla.
Niin että ystävät siellä Istanbulissa, Kolay gelsin!
PM
Paluumuuttajien viikonloppu
Viikonloppu on tunnetusti tarkoitettu lepoon ja virkistykseen. Mitä suomalaisella pienellä paikkakunnalla siis voi tehdä?
Arkisen työn päätyttyä perjantaina, ainakin Paluumuuttaja on omasta mielestään ansainnnut lepoa ja virkistystä. Niinpä koulusta kotiin, Paluumuutajattaren herkullisista ruuista nauttimaan ja lasten iloisia tarinoita kuulemaan. Vietimme illan kotona, katselimme DVDltä Ihmemies MacGyverin seikkailuja ja saunoimme. Siinähän se ilta meni mukavasti.
Launtaina heräsimme aikaisin, sillä esikoinen lähti srkn nuorisotyöntekijä kanssa Lohjalle kerhonohjaaja kurssille jo lähes ennen auringon nousua (7.30). Me muut siinä hiljalleen heräilimme ja valmistauduimme lähtemään Russarön saarelle järjestettävälle matkalle. Ne jotka eivät tiedä, Russarö on puolustusvoimien omistama linnoitussaari Hangon edustalla. Klo 9 olimme troolisatmassa, jossa harmaa alus jo meitä odotti. Ilma oli kaunis, tuulta ei kuin nimeksi. Parkkeerasimme automme erään Fordin viereen, jolloin Paluumuuttajatar huomasi autosta nousevan herrasmiehen, joka olikin hänen luokkatoverinsa lukiosta Satakunnasta. Tapaaminen oli yllättävä ja molemmin puolin iloinen. Ystävä oli myös muuttanut muutama vuosi sitten Hankoon ja esitteli meille 4-henkisen perheensä. Maailma on pieni.
Astuimme laivaan, jossa kaikkien nimet tarkastettiin, olimmehan menossa alueelle, jonne ei joka päivä siviileitä päästetä. Matka keski puolisen tuntia, jonak jälkeen meille esiteltiin saarta ja sen historiaa. Saarelta aamuttiin mm. talvisodan alussa laukauksia kohti Neuvostoliiton silloisten merivoimien lippulaivaa, jonka nimeä en nyt muista, sillä seurauksella, että se joutui perääntymään vaurioituneena. Varuskuntaa saarella ei enää ole, mutta sitä käytetään n. 200 vrk joka vuosi erilaisiin harjoituksiin. Kävimme myös katsomassa saaren majakkaa, joka on myös Hnagon kaupungin vaakunassa. Tutustuimme muistolaattoihin ja maistelimme Sotkun munkkeja. Takaisin saavuimme klo 12. Siitä riensimmekin kotiin laittamaan murua rinnan alle.
Klo 13 alkoi museoviraston järjestämä kävelyretki, Siirtolaisten jälanjäljissä. Hangostahan lähti vuosien 1820-1930 välisenä aikana n. 250 000 siirtolaista USAhan ja Kanadaan. Näin Hanko oli Suomen satamista suurin, josta länteen lähdettiin. Hangon kautta kulki myös Venäjän juutalaisten joukko länteen, useita kymmeniätuhansia. On se lähteminen ollut tuohon aikaan kovin erilaista kuin jos nykyään lähdetään muille maille. Silloin se oli aika lopullista, vaikka Hangossa kerrotaan eräästä naisesta, joka palasi takaisin laukku täynnä rahaa ja perusti erääseen Hangon villoista majoitusliikkeen.
Tuolla retkellä olin yksin, mutta sen jälkeen PMtar saapui kuopuksen kanssa ja menimme museoon taidenäyttelyyn. Siellä oli jonkun minulle tuntemattoman maalarin öljyväritöitä. Ei hassumpia teoksia. Mieleeni jäi maalaus eräästä rabbista sekä kuva Englannin kuningattaresta.
Tämän jälkeen menimme taas kotiin lepäämään. Pojat pyöräilivät ympäri kaupunkia, itse luin kirkon historiaa käsittelevää kirjaa. Siitä vielä myöhemmin.
Illan hämärtyessä kävelin vesitornille, josta on maisemat ympäri kaupunkia. Maisemat ovat tietenkin aivan huikaisevat! Suosittelen käyntiä, jos kohdalle satutte! Tornista laskeuduin alas rantaan, jossa jo olikin syttynyt Muisnaistulet. Useita satoja ihmisiä oli kertynyt niitä katselemaan. Ja klo 22 oli vielä ilotulitus.
Turha on kai mainita, että päivän tapahtumista vai opastettu retki Siirtolaisten jalanjäljissä maksoi. (5e) Kaikki muu oli ilmaista, myös laivamatka Russarön saarelle. Kaikkiin näihin paikkoihin olisi päässyt polkupyörällä. Saariretken stamaan menimme autolla, koska emme aivan tarkkaan tienneet, missä kyseinen satama sijaitsee. Montaa muutakin olisi ollut tarjolla, mutta aika ei riittänyt.
Aamulla laittauduimme matkaan lämpimästi, sillä jumalanpalvelus oli järjestetty erääseen satamaan. Tällä kertaa jumalanpalvelus oli kaksikielinen, ruotsikisi ja suomeksi. Paikalla oli n. 50 henkeä ja aiheena oli Paavalin kirje filippiläisille sekä Martta ja Maria. Ruotsiksi kuulimme saarnan Paavalin vaiheista ja suomeksi Martasta ja Mariasta. Molemmilla saarnaajilla oli sanottavaa. Poikien kommentti naispapista oli, että hänen äänensä oli hieman "vinkuva". Muuten pojat istuivat maassa mukavasti.
Iltapäivällä Itäsatamassa oli vielä rentoa markkinatunnelmaa, jota myös kävimme ihmettelemässä. Ilma on ollut koko viikonlopun viileä, mutta aurinkoinen. Illalla pojat lähtivät vielä softaamaan. Mikäpä on syksyillä näillä keleillä metsässä vastustajaa väijymässä.
Niin, Suomea usein moititaan tylsäksi maaksi. Ja että Istanbulin jälkeen kaikki tuntuu liian helpolta ja tasaiselta. Jos minun nyt pitäisi tehdä lopullista lausuntoa Suomesta ja Hangosta, sanoisin, että ei täällä ainakaan tylsistymään pääse, toimintaa ja aktiviteettejä on runsaasti ja monenlaista.
Mielenkiintoinen maa tämä Suomi, kiva kaupunki tämä Hanko :-)
PM
Arkisen työn päätyttyä perjantaina, ainakin Paluumuuttaja on omasta mielestään ansainnnut lepoa ja virkistystä. Niinpä koulusta kotiin, Paluumuutajattaren herkullisista ruuista nauttimaan ja lasten iloisia tarinoita kuulemaan. Vietimme illan kotona, katselimme DVDltä Ihmemies MacGyverin seikkailuja ja saunoimme. Siinähän se ilta meni mukavasti.
Launtaina heräsimme aikaisin, sillä esikoinen lähti srkn nuorisotyöntekijä kanssa Lohjalle kerhonohjaaja kurssille jo lähes ennen auringon nousua (7.30). Me muut siinä hiljalleen heräilimme ja valmistauduimme lähtemään Russarön saarelle järjestettävälle matkalle. Ne jotka eivät tiedä, Russarö on puolustusvoimien omistama linnoitussaari Hangon edustalla. Klo 9 olimme troolisatmassa, jossa harmaa alus jo meitä odotti. Ilma oli kaunis, tuulta ei kuin nimeksi. Parkkeerasimme automme erään Fordin viereen, jolloin Paluumuuttajatar huomasi autosta nousevan herrasmiehen, joka olikin hänen luokkatoverinsa lukiosta Satakunnasta. Tapaaminen oli yllättävä ja molemmin puolin iloinen. Ystävä oli myös muuttanut muutama vuosi sitten Hankoon ja esitteli meille 4-henkisen perheensä. Maailma on pieni.
Astuimme laivaan, jossa kaikkien nimet tarkastettiin, olimmehan menossa alueelle, jonne ei joka päivä siviileitä päästetä. Matka keski puolisen tuntia, jonak jälkeen meille esiteltiin saarta ja sen historiaa. Saarelta aamuttiin mm. talvisodan alussa laukauksia kohti Neuvostoliiton silloisten merivoimien lippulaivaa, jonka nimeä en nyt muista, sillä seurauksella, että se joutui perääntymään vaurioituneena. Varuskuntaa saarella ei enää ole, mutta sitä käytetään n. 200 vrk joka vuosi erilaisiin harjoituksiin. Kävimme myös katsomassa saaren majakkaa, joka on myös Hnagon kaupungin vaakunassa. Tutustuimme muistolaattoihin ja maistelimme Sotkun munkkeja. Takaisin saavuimme klo 12. Siitä riensimmekin kotiin laittamaan murua rinnan alle.
Klo 13 alkoi museoviraston järjestämä kävelyretki, Siirtolaisten jälanjäljissä. Hangostahan lähti vuosien 1820-1930 välisenä aikana n. 250 000 siirtolaista USAhan ja Kanadaan. Näin Hanko oli Suomen satamista suurin, josta länteen lähdettiin. Hangon kautta kulki myös Venäjän juutalaisten joukko länteen, useita kymmeniätuhansia. On se lähteminen ollut tuohon aikaan kovin erilaista kuin jos nykyään lähdetään muille maille. Silloin se oli aika lopullista, vaikka Hangossa kerrotaan eräästä naisesta, joka palasi takaisin laukku täynnä rahaa ja perusti erääseen Hangon villoista majoitusliikkeen.
Tuolla retkellä olin yksin, mutta sen jälkeen PMtar saapui kuopuksen kanssa ja menimme museoon taidenäyttelyyn. Siellä oli jonkun minulle tuntemattoman maalarin öljyväritöitä. Ei hassumpia teoksia. Mieleeni jäi maalaus eräästä rabbista sekä kuva Englannin kuningattaresta.
Tämän jälkeen menimme taas kotiin lepäämään. Pojat pyöräilivät ympäri kaupunkia, itse luin kirkon historiaa käsittelevää kirjaa. Siitä vielä myöhemmin.
Illan hämärtyessä kävelin vesitornille, josta on maisemat ympäri kaupunkia. Maisemat ovat tietenkin aivan huikaisevat! Suosittelen käyntiä, jos kohdalle satutte! Tornista laskeuduin alas rantaan, jossa jo olikin syttynyt Muisnaistulet. Useita satoja ihmisiä oli kertynyt niitä katselemaan. Ja klo 22 oli vielä ilotulitus.
Turha on kai mainita, että päivän tapahtumista vai opastettu retki Siirtolaisten jalanjäljissä maksoi. (5e) Kaikki muu oli ilmaista, myös laivamatka Russarön saarelle. Kaikkiin näihin paikkoihin olisi päässyt polkupyörällä. Saariretken stamaan menimme autolla, koska emme aivan tarkkaan tienneet, missä kyseinen satama sijaitsee. Montaa muutakin olisi ollut tarjolla, mutta aika ei riittänyt.
Aamulla laittauduimme matkaan lämpimästi, sillä jumalanpalvelus oli järjestetty erääseen satamaan. Tällä kertaa jumalanpalvelus oli kaksikielinen, ruotsikisi ja suomeksi. Paikalla oli n. 50 henkeä ja aiheena oli Paavalin kirje filippiläisille sekä Martta ja Maria. Ruotsiksi kuulimme saarnan Paavalin vaiheista ja suomeksi Martasta ja Mariasta. Molemmilla saarnaajilla oli sanottavaa. Poikien kommentti naispapista oli, että hänen äänensä oli hieman "vinkuva". Muuten pojat istuivat maassa mukavasti.
Iltapäivällä Itäsatamassa oli vielä rentoa markkinatunnelmaa, jota myös kävimme ihmettelemässä. Ilma on ollut koko viikonlopun viileä, mutta aurinkoinen. Illalla pojat lähtivät vielä softaamaan. Mikäpä on syksyillä näillä keleillä metsässä vastustajaa väijymässä.
Niin, Suomea usein moititaan tylsäksi maaksi. Ja että Istanbulin jälkeen kaikki tuntuu liian helpolta ja tasaiselta. Jos minun nyt pitäisi tehdä lopullista lausuntoa Suomesta ja Hangosta, sanoisin, että ei täällä ainakaan tylsistymään pääse, toimintaa ja aktiviteettejä on runsaasti ja monenlaista.
Mielenkiintoinen maa tämä Suomi, kiva kaupunki tämä Hanko :-)
PM
maanantai 25. elokuuta 2008
Kaunis Hanko
Kävimme tuossa Paluumuuttajattaren kanssa kävelyllä. Nyt jos olisin ruuneperi, kirjoittaisn runon sanoin ylistyksen Hangon luonnon ihmeellisestä kauneudesta. Mutta koska en ole, saatte tyytyä suoraan proosaan, jossa totean, että kyllä on Hanko kaunis! Ai, alanko jo toistaa itseäni? Mutta minkä sille voi, että Suomen luonto on kaunis, ihmeellinen, puhdas, raikas, mahtava, upea... Suosittelen jokaiselle käyntiä Hangossa. Turha lähteä etelämmäksi, etelä on täällä.
Kiitos Mikolle kommentista! Kyllä kyllä kiinnostaa teidän lähtö! Laita tulemaan tunnukset, jotta päästään kuulemaan tunnelmia. Vai lähteekö se siitä, että vierailen sivuillanne ja sitten teen hakemuksen, niin kai...
Mari kyseli syistä tulla juuri nyt Suomeen. Lähtiessämme muualle, ajattelimme, että paluu on silloin, kun poikien elämä sitä vaatii. Ja nyt tulimme tilanteeseen, jossa esikoisemme oli aloittamassa viimeistä luokkaansa peruskoulussa. Näin hän siis saa Suomen peruskoulusta päästötodistuksen. Kyllä elämä olisi jatkunut ilman sitäkin, mutta tässä oli taite kohta, jonka kohdalla valitsimme Suomen. Poikien koulu oli siis ensisijainen syy, niin ainakin selitämme muille ja itsellemme... Joskus on vaikea tietää (tunnistaa) edes omista motiiveistaan, saati sitten muiden. Itse olen huomannut myös sellaisen, ainakin sivujuonteeen, että omat vanhempani vanhenevat :-) ja jotenkin tuli mieleeni, että vielä haluaisin jakaa elämää ja ajatuksia heidän kanssaan. Niin, että tänään iloitsenkin siitä, että vanhempani ovat tulossa huomenna käymään. Anoppi ja appiukko jo kävivätkin viime viikolla. Poikienkin on tärkeää oppia tuntemaan omia sukulaisiaan ja samalla siis juuriaan. Niin, jos emme nyt olisi tulleet, luulen, että poikien side Suomeen olisi tullut vieläkin ohkaisemmaksi.
Pojat tuntuvat viihtyvän Suomessa ja Hangossa, vaikka esikoinen totesikin, viikon kaupungissa olon jälkeen, että nyt on oltu riittävästi Hangossa, lähdetään käymään muualla. (lähinnä halusi lähteä sukulaisten tai kavereiden kanssa jonnekin softaamaan...)
Kodin etsintä
Etsimme edelleen kotia. Siis sellaista, johon voisi ottaa lainan pankista. Olisi niin mukava olla 200 000 euroa velkaa pankille ja sitten huokailla sitä, kuinka sen saisi maksettua.
Olemme tehneet tarjouksen eräästä talosta. Pyyntihinta oli 250 t. Me tarjosimme siitä 203 t, johon myyjä vastasi 235 t. Saimme luettavaksi myös 15 sivuisen kuntoraportin, joka kauhistutti remontin määrällä, jota kyseiseen taloon pitäsi tehdä. Toisaalta tontti on kiva. Toinen ehdokas on uudempi ja hintavampi 269 t, mutta tontti ei ainakaan näin alkuun sykähdytä ja siitä pitäsi maksaa tonttivuokraa n. 700e/vuosi. Kauhee vuokra :-(
Tästä asiasta voin toivottavasti joskus kertoa lisää positiivisia uutisia!
Hinnat Suomessa
Anne kyseli rahan riittämisestä. Siihen on vielä aikaista vastata, mutta paluumuuttajattaren mukaan toiset tuotteet ovat kalliimpia Suomessa, toiset Istanbulissa. Arvelisin siis, että kustannukset keskimäärin samanlaiset. Tästäkin lisää myöhemmin, kunhan kokemusta karttuu.
Nyt lähden pitämään iltahartautta lasten ja paluumuttajattaren kanssa. Mukavaa, että tapa, jonka opimme Istanbulissa, jatkuu myös täällä Suomen Hangossa!
Voikaa hyvin!
PM
Kiitos Mikolle kommentista! Kyllä kyllä kiinnostaa teidän lähtö! Laita tulemaan tunnukset, jotta päästään kuulemaan tunnelmia. Vai lähteekö se siitä, että vierailen sivuillanne ja sitten teen hakemuksen, niin kai...
Mari kyseli syistä tulla juuri nyt Suomeen. Lähtiessämme muualle, ajattelimme, että paluu on silloin, kun poikien elämä sitä vaatii. Ja nyt tulimme tilanteeseen, jossa esikoisemme oli aloittamassa viimeistä luokkaansa peruskoulussa. Näin hän siis saa Suomen peruskoulusta päästötodistuksen. Kyllä elämä olisi jatkunut ilman sitäkin, mutta tässä oli taite kohta, jonka kohdalla valitsimme Suomen. Poikien koulu oli siis ensisijainen syy, niin ainakin selitämme muille ja itsellemme... Joskus on vaikea tietää (tunnistaa) edes omista motiiveistaan, saati sitten muiden. Itse olen huomannut myös sellaisen, ainakin sivujuonteeen, että omat vanhempani vanhenevat :-) ja jotenkin tuli mieleeni, että vielä haluaisin jakaa elämää ja ajatuksia heidän kanssaan. Niin, että tänään iloitsenkin siitä, että vanhempani ovat tulossa huomenna käymään. Anoppi ja appiukko jo kävivätkin viime viikolla. Poikienkin on tärkeää oppia tuntemaan omia sukulaisiaan ja samalla siis juuriaan. Niin, jos emme nyt olisi tulleet, luulen, että poikien side Suomeen olisi tullut vieläkin ohkaisemmaksi.
Pojat tuntuvat viihtyvän Suomessa ja Hangossa, vaikka esikoinen totesikin, viikon kaupungissa olon jälkeen, että nyt on oltu riittävästi Hangossa, lähdetään käymään muualla. (lähinnä halusi lähteä sukulaisten tai kavereiden kanssa jonnekin softaamaan...)
Kodin etsintä
Etsimme edelleen kotia. Siis sellaista, johon voisi ottaa lainan pankista. Olisi niin mukava olla 200 000 euroa velkaa pankille ja sitten huokailla sitä, kuinka sen saisi maksettua.
Olemme tehneet tarjouksen eräästä talosta. Pyyntihinta oli 250 t. Me tarjosimme siitä 203 t, johon myyjä vastasi 235 t. Saimme luettavaksi myös 15 sivuisen kuntoraportin, joka kauhistutti remontin määrällä, jota kyseiseen taloon pitäsi tehdä. Toisaalta tontti on kiva. Toinen ehdokas on uudempi ja hintavampi 269 t, mutta tontti ei ainakaan näin alkuun sykähdytä ja siitä pitäsi maksaa tonttivuokraa n. 700e/vuosi. Kauhee vuokra :-(
Tästä asiasta voin toivottavasti joskus kertoa lisää positiivisia uutisia!
Hinnat Suomessa
Anne kyseli rahan riittämisestä. Siihen on vielä aikaista vastata, mutta paluumuuttajattaren mukaan toiset tuotteet ovat kalliimpia Suomessa, toiset Istanbulissa. Arvelisin siis, että kustannukset keskimäärin samanlaiset. Tästäkin lisää myöhemmin, kunhan kokemusta karttuu.
Nyt lähden pitämään iltahartautta lasten ja paluumuttajattaren kanssa. Mukavaa, että tapa, jonka opimme Istanbulissa, jatkuu myös täällä Suomen Hangossa!
Voikaa hyvin!
PM
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Paikan löytyminen
Kiitos Karille, Annelle ja Marille kommenteista!
Olemme asuneet Hangossa jo kaksi viikkoa, ja vasta nyt ehdimme ensimmäiseen jumalanpalvelukseen. Hangossa on upea kirkko, joka on rakennettu 1800-luvulla. Olen lueskellut kirkon rakentamiseen liittyneitä vaiheita. Hangon silloiset johtomiehet näkivät kirkon tarpeelliseksi ja osa suostui maksamaan kirkon rakentamista jopa omilla varoillaan. Rakentaminen ei ollut helppoa, sillä urakoitsija teki konkurssin. Lopulta rakentaminen taas jatkui ja saatiin päätökseen. Muutama kuukausi juhlajumalanpalveluksen jälkeen alkoi rakentamisen epäselvyyksien selvittely, joka kesti useita vuosia ja sitä selviteltiin hovioikedessa asti. Kyse oli siitä, kuka maksoi ja mitä ja kenellä oli saatavia ja kuinka paljon. Tuli mieleen kirkkohanke Istanbulissa... Ystävät hyvät, ei mitään uutta auringon alla. Ja kun kirkko oli valmis, alkoi sen korjaaminen ja huoltaminen. Nyt olen vasta 1. maailmansodan ajassa. Venäläisten vuokrausaika taitaa olla myös mielenkiintoinen... Siitä myöhemmin.
Mutta olimme siis jumalanpalveluksessa. Kirkkoon mahtuu n. 325 kuulijaa. Meidän lisäksi paikalla oli yksi pariskunta sekä muutama yksittäinen ihminen. Ehkä siis n. 10, kun meidän perheestä tuli viisi. Ehtoollisen aikana kirkossa käväisi jokin turistiryhmä. Tuntuuko tutulta Istanbulissa?
Kirkkoherran kanssa juttelimme messun jälkeen. Sanoi ehdottaneensa piispalle, että jos voisi joskus jättää jumalanpalveluksen pitämättä, kun on niin vähän kävijöitä. Piispa oli sanonut, ettei se ole mahdollista. Olisin samoilla linjoilla piispan kanssa, jumalanpalvelus tulee tarjota seurakunnalle joka sunnuntai. Eläköön kirkkolaki! Messu oli hengellisesti ravitseva ja saarnakin antoi ajattelemisen aihetta.
Minulla on paljon menoja viikonloppuisin, kun vierailen seurakunnissa. Se vähentää vierailujani ainakin nyt syksyllä Hangon seurakunnan messussa.
Viime viikolla soittelin nuorisotyöntekijälle. Hän kertoi, ettei hänen Hangossa olo aikanaan kukaan ole vielä tullut omatoimisesti kyselemään srk:n toiminnasta. Tosin hän on ollut virassa vasta reilun puolivuotta. Mutta poijille tuntuisi olevan toimintaa luvassa, raamattupiiriä ja muuta perinteistä srkn toimintaa. Vanhin pojista lähtenee kerhonvetäjä kurssille ja nuoremmat sitten menee niihin kerhoihin.
Kasotaan nyt, kuinka löydämme paikkamme seurakunnassa.
Olemme asuneet Hangossa jo kaksi viikkoa, ja vasta nyt ehdimme ensimmäiseen jumalanpalvelukseen. Hangossa on upea kirkko, joka on rakennettu 1800-luvulla. Olen lueskellut kirkon rakentamiseen liittyneitä vaiheita. Hangon silloiset johtomiehet näkivät kirkon tarpeelliseksi ja osa suostui maksamaan kirkon rakentamista jopa omilla varoillaan. Rakentaminen ei ollut helppoa, sillä urakoitsija teki konkurssin. Lopulta rakentaminen taas jatkui ja saatiin päätökseen. Muutama kuukausi juhlajumalanpalveluksen jälkeen alkoi rakentamisen epäselvyyksien selvittely, joka kesti useita vuosia ja sitä selviteltiin hovioikedessa asti. Kyse oli siitä, kuka maksoi ja mitä ja kenellä oli saatavia ja kuinka paljon. Tuli mieleen kirkkohanke Istanbulissa... Ystävät hyvät, ei mitään uutta auringon alla. Ja kun kirkko oli valmis, alkoi sen korjaaminen ja huoltaminen. Nyt olen vasta 1. maailmansodan ajassa. Venäläisten vuokrausaika taitaa olla myös mielenkiintoinen... Siitä myöhemmin.
Mutta olimme siis jumalanpalveluksessa. Kirkkoon mahtuu n. 325 kuulijaa. Meidän lisäksi paikalla oli yksi pariskunta sekä muutama yksittäinen ihminen. Ehkä siis n. 10, kun meidän perheestä tuli viisi. Ehtoollisen aikana kirkossa käväisi jokin turistiryhmä. Tuntuuko tutulta Istanbulissa?
Kirkkoherran kanssa juttelimme messun jälkeen. Sanoi ehdottaneensa piispalle, että jos voisi joskus jättää jumalanpalveluksen pitämättä, kun on niin vähän kävijöitä. Piispa oli sanonut, ettei se ole mahdollista. Olisin samoilla linjoilla piispan kanssa, jumalanpalvelus tulee tarjota seurakunnalle joka sunnuntai. Eläköön kirkkolaki! Messu oli hengellisesti ravitseva ja saarnakin antoi ajattelemisen aihetta.
Minulla on paljon menoja viikonloppuisin, kun vierailen seurakunnissa. Se vähentää vierailujani ainakin nyt syksyllä Hangon seurakunnan messussa.
Viime viikolla soittelin nuorisotyöntekijälle. Hän kertoi, ettei hänen Hangossa olo aikanaan kukaan ole vielä tullut omatoimisesti kyselemään srk:n toiminnasta. Tosin hän on ollut virassa vasta reilun puolivuotta. Mutta poijille tuntuisi olevan toimintaa luvassa, raamattupiiriä ja muuta perinteistä srkn toimintaa. Vanhin pojista lähtenee kerhonvetäjä kurssille ja nuoremmat sitten menee niihin kerhoihin.
Kasotaan nyt, kuinka löydämme paikkamme seurakunnassa.
Asuminen
Asuminen on tietysti jokaisen jollain tavalla ratkaistava.
Meillä oli ykkösvaihtoehtona oman kodin osto. Mutta niin ei nyt sitten käynyt. Asumme nyt vuokralla.
Olemme useita kuukausia katselleet Etuovesta Hangon myytäviä asuntoja, mutta sopivaa (hinta, laatu) ei ole löytynyt. Yhdestä olemme tehneet tarjouksen, mutta olemme vielä kaukana myyjän haluamasta hinnasta. Katsotaan miten tuo asia etenee.
Vuokra-asunto löytyi viime hetkellä. Koulutoimistosta soitti sihteeri ja kertoi, että siellä on pari naista, joilla olisi asunto vuokralla. Erinäisten vaiheiden jälkeen vuokrasimme kyseisen asunnon. Asunto on kalustettu (tavaramme ovat vielä kaupungin varastossa, laatikoissa), mutta koska kyse on kesäasunnosta, ovet ovat talviasumiseen soveltumattomat. Katsotaan nyt, kuinka suuri sähkölaskusta lopulta muodostuu, olemmehan saunomisenkin osalta eläneet suuressa vajauksessa, joka on otettava takaisin joka iltaisella saunomisella...
Ihmettelimme, miksi yläkerrassa oleva suihkun viemäri ei vedä. Olin juottanut sille jo kaksi pulloa Putkimiestä, mutta vesi vain tuli lattialle. Lopulta työnsin käteni suihkukaapin alla olevaan viemäriin ja sieltähän se tukoksen syy löytyi: suodatin (sellainen verkko, jonka tarkoitus kerätä hiuksia jne.) oli "kuivunut", eikä päästänyt vettä läpi. Pesin suodattimen ja sen jälkeen on vesi virrannut iloisesti.
Loma-asunnon puute on myös se, että kaappitilaa on niukasti. Niinpä joudumme osaksi säilyttämään vaatteita matkalaukuissa. Yksi huone asunnosta on varattu varastoksi.
Mutta kotimme on n. 300m kauniista merestä. On kiva lähteä kävelylle tai pyöräilylle meren rantaan. Se tuntuu niin kuin aika kivalta, kun sitä vertaa Istanbulin betoni/asfaltti viidakkoon, jossa myös teimme kävelyretkiä.
pm
Meillä oli ykkösvaihtoehtona oman kodin osto. Mutta niin ei nyt sitten käynyt. Asumme nyt vuokralla.
Olemme useita kuukausia katselleet Etuovesta Hangon myytäviä asuntoja, mutta sopivaa (hinta, laatu) ei ole löytynyt. Yhdestä olemme tehneet tarjouksen, mutta olemme vielä kaukana myyjän haluamasta hinnasta. Katsotaan miten tuo asia etenee.
Vuokra-asunto löytyi viime hetkellä. Koulutoimistosta soitti sihteeri ja kertoi, että siellä on pari naista, joilla olisi asunto vuokralla. Erinäisten vaiheiden jälkeen vuokrasimme kyseisen asunnon. Asunto on kalustettu (tavaramme ovat vielä kaupungin varastossa, laatikoissa), mutta koska kyse on kesäasunnosta, ovet ovat talviasumiseen soveltumattomat. Katsotaan nyt, kuinka suuri sähkölaskusta lopulta muodostuu, olemmehan saunomisenkin osalta eläneet suuressa vajauksessa, joka on otettava takaisin joka iltaisella saunomisella...
Ihmettelimme, miksi yläkerrassa oleva suihkun viemäri ei vedä. Olin juottanut sille jo kaksi pulloa Putkimiestä, mutta vesi vain tuli lattialle. Lopulta työnsin käteni suihkukaapin alla olevaan viemäriin ja sieltähän se tukoksen syy löytyi: suodatin (sellainen verkko, jonka tarkoitus kerätä hiuksia jne.) oli "kuivunut", eikä päästänyt vettä läpi. Pesin suodattimen ja sen jälkeen on vesi virrannut iloisesti.
Loma-asunnon puute on myös se, että kaappitilaa on niukasti. Niinpä joudumme osaksi säilyttämään vaatteita matkalaukuissa. Yksi huone asunnosta on varattu varastoksi.
Mutta kotimme on n. 300m kauniista merestä. On kiva lähteä kävelylle tai pyöräilylle meren rantaan. Se tuntuu niin kuin aika kivalta, kun sitä vertaa Istanbulin betoni/asfaltti viidakkoon, jossa myös teimme kävelyretkiä.
pm
Töitä
Keväällä 2008 saimme lopulta varmistettua, että olemme muuttamassa Hankoon. Miksi Hankoon? Siksi, että sain töitä, jopa vakituisen viran. Olin hakenut töitä myös Satakunnasta, Raumalta ja sen ympäristöstä, mutta olin yksi monista, jotka eivät virkaa saaneet. Niin, olihan siinä vielä se, että Paluumuuttajan rouva, Paluumuuttajatar, halusi meren rannalle asumaan. Ja Hangossa merta riittää; mistään ei merelle ole juuri 2 kilometriä pidempi matka ja hiekkarantaa riittää 35km. Ei hassumpi kaupunki tämä Hanko...
Luokanopettajan on vaikea saada alansa töitä sellaisen paikkakunnan läheltä, jossa on OKL. Raumalla ja sen ympäristössä oli jokaista virkaa kohden useita kymmeniä ns. muodollisesti pätevää hakijaa.
Mutta Hangon päättäjät ymmärsivät tilaisuutensa tulleen ja valitsivat Paluumuuttajan kaupungin lapsia valaisemaan :-) . Sain muuten viran siten, että soitin koulun rehtorille, joka totesi, että koska muita päteviä hakijoita ei ole ilmaantunut, tulet aika varmasti valituksi. Niin myös kävi, määräaikaan mennessä ei muita päteviä tuota kyseistä virkaa hakenut.
Vaimolle on luvattu töitä terveydenhoidon puolelta. Sillä puolella on "huutava pula" pätevistä työntekijöistä. Tästä lisää myöhemmin.
Paluumuuttaja on työnsä aloittanut. Koulu on viihtyisä (muutama vuosi sitten remontoitu), työkaverit mukavia, lapset herttaisia. Mitä vielä voi toivoa? (No, teknisen työn tilat ovat aika puutteelliset, mutta eiköhän nekin vielä saada kuntoon)
PM
Luokanopettajan on vaikea saada alansa töitä sellaisen paikkakunnan läheltä, jossa on OKL. Raumalla ja sen ympäristössä oli jokaista virkaa kohden useita kymmeniä ns. muodollisesti pätevää hakijaa.
Mutta Hangon päättäjät ymmärsivät tilaisuutensa tulleen ja valitsivat Paluumuuttajan kaupungin lapsia valaisemaan :-) . Sain muuten viran siten, että soitin koulun rehtorille, joka totesi, että koska muita päteviä hakijoita ei ole ilmaantunut, tulet aika varmasti valituksi. Niin myös kävi, määräaikaan mennessä ei muita päteviä tuota kyseistä virkaa hakenut.
Vaimolle on luvattu töitä terveydenhoidon puolelta. Sillä puolella on "huutava pula" pätevistä työntekijöistä. Tästä lisää myöhemmin.
Paluumuuttaja on työnsä aloittanut. Koulu on viihtyisä (muutama vuosi sitten remontoitu), työkaverit mukavia, lapset herttaisia. Mitä vielä voi toivoa? (No, teknisen työn tilat ovat aika puutteelliset, mutta eiköhän nekin vielä saada kuntoon)
PM
Muutama käytännön asia hoidettavana lähtiessä
Lähtö kotimaahan
Voidakseen muuttaa ulkomailta kotimaahan, täytyy tehdä muutamia pikku valmisteluja. Tässä muutamia mieleeni tulevia:
- Päätä minne lähdet: maa, kaupunki, katu
- onko siellä sinulle koti? Onko sinulle siellä töitä? Entä vaimolle? Sopiva koulu lapsille
- Miten lähdet: autolla, laivalla, lentokoneella
- Milloin lähdet: kun lapset pieniä vai teinejä, vai lähdetkö, koska on pakko?
- Otatko mukaan vain matkalaukut, vai myös huonekalut?
- Matkalukut menee koneessa, huonekalut vaativat raskaampaa kuljetusta: kontti vai irtotavarana? Mitä maksaa siirtää tavarat, vai myisitkö tavarat ja ostaisit uutta Suomesta?
- Irtisano sähkö, kaasu, internet, vesi, aidat, vuokra, auton rekisteröinti, lapset koulusta, (saatko lähdön siksi päiväksi, kun vuokrasopimus päättyy, vai asutko loppuajan hotellissa vai ystävien luona? Jos laitat tavarat kontissa, mitä otat laukkuihin koneeseen? Koska kontti on Suomessa ja mihin sen lähetät? Kontti istanbulista Hankoon maksaa noin 4600e, tai voihan sen saada halvemmallakin, jos osaat tinkiä, tai olet valmis Suomen päässä hoitamaan itse huolinnan ja kuljetuksen.
Ja muutama muukin asia on hoidettava, mutta mitä näitä pikku askareita luettelemaan. Laiska töitään luettelee...
PM = Paluumuuttaja
Voidakseen muuttaa ulkomailta kotimaahan, täytyy tehdä muutamia pikku valmisteluja. Tässä muutamia mieleeni tulevia:
- Päätä minne lähdet: maa, kaupunki, katu
- onko siellä sinulle koti? Onko sinulle siellä töitä? Entä vaimolle? Sopiva koulu lapsille
- Miten lähdet: autolla, laivalla, lentokoneella
- Milloin lähdet: kun lapset pieniä vai teinejä, vai lähdetkö, koska on pakko?
- Otatko mukaan vain matkalaukut, vai myös huonekalut?
- Matkalukut menee koneessa, huonekalut vaativat raskaampaa kuljetusta: kontti vai irtotavarana? Mitä maksaa siirtää tavarat, vai myisitkö tavarat ja ostaisit uutta Suomesta?
- Irtisano sähkö, kaasu, internet, vesi, aidat, vuokra, auton rekisteröinti, lapset koulusta, (saatko lähdön siksi päiväksi, kun vuokrasopimus päättyy, vai asutko loppuajan hotellissa vai ystävien luona? Jos laitat tavarat kontissa, mitä otat laukkuihin koneeseen? Koska kontti on Suomessa ja mihin sen lähetät? Kontti istanbulista Hankoon maksaa noin 4600e, tai voihan sen saada halvemmallakin, jos osaat tinkiä, tai olet valmis Suomen päässä hoitamaan itse huolinnan ja kuljetuksen.
Ja muutama muukin asia on hoidettava, mutta mitä näitä pikku askareita luettelemaan. Laiska töitään luettelee...
PM = Paluumuuttaja
Tästä se alkaa
Arvoisa lukija!
Sinulla on nyt mahdollisuus ruveta seuraamaan Paluumuuttajan arkea. Paluuta mistä ja minne? Turkin Istanbulista Suomen eteläisimpää kärkeen Hankoon.
Lähdimme Istanbulin kesällä 1999. Sitä ennen olimme opiskelleet vaimoni kanssa englantia Whitbyssä, Englannissa. Olimme silloin n 33-vuotiaita, nyt siis noin 43 :-). Poikia oli lähtiessä kolme, samoin nyt.
Matkalla on siis oltu n, 10 vuotta ja siinä ajassa on Suomi muuttunut, samoin me.
Tämän blogin tarkoitus on toimia varaventtiilinä meille Paluumuuttajille ja samalla mahdollistaa elämäämme kurkistelun, tietysti siltä osin, kuin sitä haluamme ja uskallamme näin julkisilla areenoilla kertoa. Jos näyttää siltä, ettei lukijoita ilmesty, saattaa blogi jäädä lyhyeksi episodiksi.
Sinulla on nyt mahdollisuus ruveta seuraamaan Paluumuuttajan arkea. Paluuta mistä ja minne? Turkin Istanbulista Suomen eteläisimpää kärkeen Hankoon.
Lähdimme Istanbulin kesällä 1999. Sitä ennen olimme opiskelleet vaimoni kanssa englantia Whitbyssä, Englannissa. Olimme silloin n 33-vuotiaita, nyt siis noin 43 :-). Poikia oli lähtiessä kolme, samoin nyt.
Matkalla on siis oltu n, 10 vuotta ja siinä ajassa on Suomi muuttunut, samoin me.
Tämän blogin tarkoitus on toimia varaventtiilinä meille Paluumuuttajille ja samalla mahdollistaa elämäämme kurkistelun, tietysti siltä osin, kuin sitä haluamme ja uskallamme näin julkisilla areenoilla kertoa. Jos näyttää siltä, ettei lukijoita ilmesty, saattaa blogi jäädä lyhyeksi episodiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)